Antaessaan saa

Lienee kiinalainen sanonta: "Hymy, jonka lähetät, palaa luoksesi." Kiinassa lahjoilla on keskeinen rooli kommunikoinnissa. Lahjoja tulee olla takataskussa ihmisiä tavatessa. Tärkeää ei ole lahjan arvo vaan antamisen meininki. Osoitat kunnioitusta antaessasi lahjan. Olet ajatellut kohtaamaasi ihmistä ja jätät hänelle muiston itsestäsi.

Vieraillessani miniäni enon kotona poikani häiden yhteydessä tutustuin hänen kauniiseen kotiinsa. Enolla oli vitriini, jossa komeili kullattu hevonen, joka liittyi hänen syntymäänsä hevosen vuonna. Samassa vitriinissä oli useita sieviä, pieniä teekannuja. Ihaillen otin yhden käteeni. Eno alkoi kiihkeästi selittää, että kannu on Sinun! Samassa tuokiossa hän oli jakanut kaikki pienet teekannut kahdelle tyttärelleni ja anopilleni. Vitriini tyhjeni. Vain kullattu hevonen jäi. Luojan kiitos olen syntynyt härän vuonna! Olin nolo ja hämilläni tyhjennetyämme vitriinin. Panin kannun takaisin. Poistuessamme huoneesta eno huomasi sen ja riensi hakemaan teekannuni. Myöhemmin luin, että ihaillesasi jotakin toisen omaa Kiinassa se on kohta Sinun.

Lähdimme ravintolaan enon tarjoamalle illalliselle, valkoviinipullo(pontikka)mukanamme(kiinalainen ja sallittu tapa, OPM-1). Hänen viehättävä vaimonsa palasi nopeasti heidän ainon lapsenlapsensa huoneeseen ja antoi minulle kankaisen kalan, jonka vatsassa oli toinen kala. Hän sanoi, että se olisi oleva minun tulevien lastenlasteni huoneen siemen. Hedelmällisyyden ja yltäkylläisyyden symbooli. Vain kiinalainen voi ajatella näin antaessaan lahjan omastaan! Nyt kala roikuu vierashuoneemme kirjahyllyssä luomassa kaiken hyvän tunnelmaa tuleville lapsenlapsillemme. Miten hienoa panna hyvä kiertämään maanosasta toiseen ja sitoa ihanaa yhdistävää verkkoa ihmisten välille.

Kun vie kasan lahjoja Suomesta, ei voi istua monta Aalto-maljakkoa ja Toikka-lintua sylissä kahdeksan tunnin lennolla. Tuskin kiinalainen edes ymmärtäisi moista hulluutta ja lahjan perisuomalaisuutta. Viime visiitillä käytin jo Aarikan kevyet mobiile-ideat ja nyt on pitänyt keksiä uusia lahjoja. Mukaan on pakattu Kalevala- korua, visakoivuista kynää, puulastuista taituroituja lintuja ja iso nippu poronnahkaisia,-karvaisia ja -luisia kirjanmerkkejä. Pääasia, että tuotteessa ei lue made in China. Kevyttä Marja Kurjen silkkihuiviakaan ei voi silkin synnyinsijoille viedä. Tärkeintä on, että ei ole tyhjin käsin, kun toinen osapuoli ojentaa lahjan. Nyt voimme vaihtaa lahjoja ja samalla vaihdamme hymymme ja pienen muiston toistemme kohtaamisesta.