Kivimetsää ja enkelin siipiä

Antoisan sukulaisvisiitin ja kylläisinä nukutun yön jälkeen Wang Liping ja Zhai Yingchang tulivat saattamaan meidät hotellistamme matkaan kohti kuuluisaa kivistä metsää. Metsä on reilun tunnin ajomatkan päässä Kunmingistä. Se on syntynyt 240 miljoonaa (!) vuotta sitten veden ja eroosion vaikutuksesta. Sunnuntaista johtuen paikalla oli lukemattomia kiinalaisia heti aamusta.

Oppaamme miss Liu oli hyvin kiinnostunut taustastamme. Mistä tulemme, miksi tulemme? Kerroimme tarinamme. Kohta ilmenikin, että neiti Liulla on ulkomaalainen poikaystävä Moskovassa. Heidän lempensä leimahti, kun neiti Liu tulkkasi tätä moskovalaista nuorta miestä tämän bisnesasioissa Kiinassa. 19-vuotias Liu on Naxi-naisia. Hän opiskelee turismia ja englannin kieltä yliopistossa, äiti on opettaja ja isä siis soittaa huilua ja kirjoittelee runoja. Liu rohkeni tunnustaa, että hän ei pidä ranskalaisista turistiryhmistä. He ovat koppavia ja hankalia. Ymmärsimme häntä. Hän kohensi itsetuntoamme kehumalle miehillemme, miten kauniit vaimot heillä onkaan! Ihoa kaunistava ja ryppyjä oikova runsas teen juonti on selvästi tuottamassa toivottua tulosta.

Kivinen metsä oli todella elämys. Massiiviset metsän puiden tapaan kohoavat erimuotoiset kivipaadet saivat näkemään mitä erilaisimpia muotoja, jotka ovat innoittaneet tietysti myös tarinan kertojia. Jossakin kivessä näkyi lohikäärmeen pää, toisessa oli onnettoman rakkauden kivettämä reppuselkäinen nuori nainen jne. Kauniisti hoidetut nurmikot ja lampi kivimetsän kehyksinä tarjosivat ainutkertaisen esteettisen luontokokemuksen.

Vapaaehtoisesti poikkesimme taidenäyttelyssä, jossa professori X (en muista nimeä) teki kalligrafiaa. Hän oli 70- vuotias ja hän oli harjoitellut kuusikymmentä vuotta. Miesten hermoja nypin, kun juutuin jälleen kalligrafian taikaan. En voinut erota intensiivisestä tunnelmasta, joka oli työssä, jossa oli kuvattuna vanha kiinalainen mies ihailemassa vastapuhjenneita kirsikkapuun kukkia. Niin runollista ja jonkun mielestä samalla niin kaupallista...Jostakin taiteilijankin on hankittava riisi kuppiinsa ja tussi siveltimeensä.

Vatsa täynnä mureaa ankkaa, kalaa, lukemattomia vihanneksia ja hedelmiä palasimme Kunmingin laajaan puistoon, joka oli aurinkoisen sunnuntain olohuoneena täyttynyt kaupunkilaisista. Puisto on esiintymishaluisten ja -taitoisten ihmisten paratiisi. Muutamien askelien välein puun alla oli pieni soittaja- tai laulajajoukko perinteisin tai kansanomaisin soittimin. Saimme seurata kerrassaan mainiota varttuneen miehen ja naisen kahden hengen laulunäytelmää, jossa lienee ollut kysymys jonkinlaisesta kosiskelutapahtumasta. Mies oli varmaankin Kiinan oopperan eläkkeellä oleva taiteilija, niin harkittuja olivat jokaiset ranteen ja pikkusormen pyöräytykset miehen luomista ilmeikkäistä silmäyksistä puhumattakaan.

Puiston terassilla tilasimme sekahedelmäteetä. Maku oli todella hedelmäinen, koska teekannu oli täynnä mansikoita, omenan ja päärynänlohkoja. Suureksi yllätykseksemme teen alkulähde oli tällä kertaa Liptonin pussitee, vähän hävetti Kiinan puolesta.

Ennen pään kallistamista tyynylle poikkesimme yömyssylle. Paikka oli jonkinlainen skottihenkinen yökerho. Musiikki jumputti tietysti niin, että tuskin omaa ääntään kuuli. Pyysimme, että sitä vähän hiljennettäisiin mutta tarjoilija torjui ehdotuksemme ja valitellen kertoi sietämättömän jumputuksen kuuluvan asiaan. Juomat viipyivät, koska tarjoilijatytöllä oli meille niin paljon kerrottavaa. Hän jätti meille kirjekuoren näköisen paperilapun. Hän osasi jonkin verran englantia. Ymmärtämistä vaikeutti musiikin melu ja tytön tapa viedä kämmen suun eteen puhuessaan. Muut klubille tulijat saapuivat joko yksin tai tyttö/poikaporukoissa. Olimme ainoat valmiit parit.

Pöytien lomassa liikkui valkeita enkeleitä komeat sulkasiivet selässään. Pöytämme numero oli 015. Onneksi ei 112. Hiljalleen selvisi paikan toimintamalli. Hämärässä tilassa tehdään havaintoja pöydissä olijoista ja paikalle saapujista. Kun syntyy jonkinlaisia värinöitä kirjoitetaan lappu, jonka enkeli toimittaa oikeaan pöytään. Onnellisessa tapauksessa enkeli palaa viestin kanssa ja kirjeenvaihto johtaa kohtaamiseen.

Emme ruvenneet värkkäämään kirjeitä, koska emme olisi osanneet kirjoittaa kiinaksi käykö neiti/herra täällä useinkin, olisi mukava jutella. Olimme tyytyväisiä valmiiseen pöytäseuraamme. Vaikka meitä toki vähän silmäiltiin ei enkeli poikennut posteineen pöytäämme ja niin lähdimme hyvässä järjestyksessä hotelliin. Ilta oli vasta nuori. Ennen aamu kolmea lienee enkeleille syntynyt työruuhkaa niin, että joutuivat nousemaan siivilleen.