Potut pottuina vai kiinalaisittain

Eilen illalla päätimme etsiä taas uuden ruokapaikan. Se löytyikin vanhan kaupungin uudemmasta eteläisestä osasta. Pääsimme ravintolaan ja saimme tilauksen sisään, kun alkoi raivoisa ukkospuuska, joka pimensi koko tienoon. Illallisesta tuli todellinen kynttiläillallinen.

Tilasimme muun muassa Yunnanin teeperunoita. Kuten aiemmin olen kertonut tee elää kaikessa mukana. Teen ja perunan yhdistäminen kuulosti ennakkoluulottomalta ja mielenkiintoiselta. Perunat olivat mainion maukkaita. Ne olivat kuin kuutioidut paistetut perunat, joita oli maustettu ainakin seesamin siemenillä. Arvelen, että perunat oli keitetty teessä, josta imeytyi oma erityismakunsa perunaan.

Ruokalaji lienee keksitty kuten tee ja silkki Kiinassa. Jonkun keisarinnan teekuppiin on vierähtänyt puutarhassa satakielen laulaessa varhaisperuna, joka kuumassa vedessä muhiessaan on osoittautunut oivalliseksi ruokalajiksi, kun keisarinnaa on alkanut hiukoa. Minkä dynastian aikainen keksintö teeperuna on, jäi epäselväksi. Innostuin heti ajatuksesta kokeilla kotiin palattua perunoiden keittämistä teessä. Vanha sanontahan lupaa, että joka keitetyn paistaa, se makian maistaa. Näin lienee teeperunoidenkin laita.