Pajun katveessa

Puhdetyöksi virittelin eilen uuden pirtanauhan loimen ja tänään päivän valjettua puolipilvisenä lähdin virtaavan veden äärelle pajun katveeseen nauhani kanssa. Kiinassa jos missä tajuaa, että maailma on todella täynnä krääsää. Sitähän pirtanauhakin toisaalta on. Ilman nauhaa pärjää maailmassa vallan mainiosti. Toisaalta ihmistä viehättää käsillä tekemisen välittömästi näkyvä jälki yhä abstraktimmassa maailmassa. Nauhan värien ja mallin sommittelu on oma haasteensa luovuudelle ja värisilmälle. Kauneuden kaipuu on osa ihmisen sisimmän ja ympäristön vuorovaikutusta. Nauhalla on selkeä alkunsa ja loppunsa. Se ei ole loputonta kuten esimerkiksi kadun lakaisu. Se vasta onkin tärkeää. Sen huomaa, kun sitä ei tehdä!

Pirtanauhan kutoja pajun katveessa on ohikiitäjälle pieni kummastuksen aihe. Kiinalaiset ovat ylipäätään yllättävän innokkaita ottamaan kontaktia, vaikka yhteinen kielipohja olisi tosi hutera. Eurooppalainen ulkomuoto aasialaisessa katukuvassa on vielä niin poikkeava signaali, että sitä tuijotetaan ja sen luontainen vaaleus tuntuu olevan jatkuva ihmetyksen aihe. Minun on erittäin vaikea arvioida aasialaisten ikää ulkonäön perusteella. 50 ja 70 vuoden haarukkaan sijoittuvat ovat kaikkein vaikeimpia. Sama ongelma tuntuu olevan täkäläisillä eurooppalaisten suhteen.

Veden liikkuessa lähes äänettömästi näkökenttäni laidassa istuin hattuni alla mietteisiin vaipuneena. Havahduin nuoren tytön kenkien ilmaantuessa viereeni. Häntä kiinnosti nauha kovasti. Hän halusi tietää mihin nauha laitetaan. Ehdotin vyötäröä ja otsaa. Hän tuntui arvelleen samoin. Yritin jututtaa häntä ja houkutella kokeilemaan nauhan syntyä. Kysyttyäni hänen nimeään hän muotoili tovin mietittyään my name is ... ja sitten hän lähtikin kiireesti pois.

Kiireinen kännykkäänsä puhuva bisnesmieskin teki mutkan nauhan kautta, kun se taklasi hänen ajatuksensa. Luullakseni ikäiseni kiinalaisnainen jäi vallan koukkuun. Hänen miehensä meni menojaan. Nainen ihasteli nauhaa ja riensi sitten miehen perään. Kohta hän palasi videokameran kanssa. Se ei riittänyt, olisi pitänyt saada tavallinen kuva. Hän pinkaisi taas miehensä luo ja kohta mies tuli kameran kanssa ja otti meistä yhteiskuvan puun tältä ja tuolta puolelta.

Nauha alkoi valmistua ja huomasin nuoren miehen ottavan touhusta valokuvaa. Hän kysyi mistä tulen. Kuultuaan Finland hän sanoi Suomi. Ihmettelin tätä. Hän oli ollut kaksi vuotta sitten oppaana Helsingissä ja Rovaniemellä. Hän oli nähnyt kahdesti revontulet mm. napapiirillä. Kun mainitsin Espoon Suomen toiseksi suurimmaksi kaupungiksi hän yritti ehdottaa, että eikös se Turku tule Helsingin jälkeen. Suomen ja Saksan sodanaikaisista suhteista hänellä tuntui olevan selkeä käsitys.

Nyt hän opiskelee Saksassa ja tekee graduaan tällä hetkellä Lijiangissa Naxi kulttuurin kuolevasta kuvakielestä. Keskustelimme tovin kulttuurin kohtalosta, koska hän osasi myös hyvin saksaa. Saksalaisuus ei tuntunut istuvan kovin hyvin hänen pirtaansa. Neljänneksen vuodesta hän on edelleen oppaana lähinnä Tukholmassa, Norjassa ja Tanskassa. Hän ihmetteli itsekin, miksi hänen olonsa on Pohjoismaissa kotoisampi kuin Saksassa. Koulutukselle Saksassa hän antoi tunnustusta.

Jäin vielä hetkeksi seuraamaan veden kulkua ja katselemaan pajun oksien liikettä vienossa tuulessa. Muistelin illalla katsomaamme ”Punainen lanka”- ohjelmaa, jossa haastateltiin neurokirurgi Hernesniemeä. Hänen tinkimättömällä ja väsymättömällä työllä hankkimansa neurokirurgin loistava ammattitaito ja ennen kaikkea hänen suhteensa potilaisiinsa, heidän omaisiinsa, kuoleman ja elämän suuriin kysymyksiin tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Hänessä on ainesta lääkäri-ihmisen malliksi monelle lääkärisukupolvelle. Virtaava vesi, elämän virta...

Pienen kosketuksen koto-Suomen huikaiseviin maisemiin olemme saaneet seuratessamme netissä, kun sääksi hautoo Seilin saarella. Sille saarelle vievät minunkin juureni. Isäni isoisä asusteli Seilissä. Hän oli siellä silloisen leprasairaalan vahtimestarina. Hänet on haudattu Seilin kirkkomaalle. Isäni vietti vallattomia lapsuuden kesiään tällä ihastuttavalla saarella.