Ylös vuorelle

Vapun kirkas ja auringon kyllästämä sää jatkuu. Eilen päätimme kiivetä kotimme ikkunastakin näkyvälle vuorelle, jonka huipulla on temppelimäinen huvimaja. Polku huipulle lähtee puistosta. Maksettuaan pääsymaksun on kirjattava nimi ja lähtöaika vihkoon. Täällä pidetään ihmisistä hyvää huolta. Vartija muistutti vielä, että vaellusreitillä ei saa tupakoida. Palatessa kirjataan nimen kohdalle vihkoon paluuaika. Jos pimeän tullen vihon saldo osoittaa, että kaikki menneet eivät ole palanneet, käynnistynee jonkinlainen operaatio. Toinen vaihtoehto on, että vuorelle jääneen arvellaan lähteneen mietiskelemään tai tunteneen aikansa tulleen ja vetäytyneen vuorille kuolemaan. Vuorilla nimittäin on lukuisia hautoja, joilla oli aika tuoreitakin omaisten tuomia muistamisen merkkejä.

Vuorelle noustaan aika jyrkästi mutta sinne on rakennettu varsin hyvä polku portaineen. Nousua lienee 300-400 metriä. Lähtöpiste on 2300 metrin korkeudessa. Välietappeina on pari huvimajaa. Toisessa niistä saimme levähdyksen ohella kuulla, kun kiinalaisnainen lauloi vuoreelta laaksoon katsellen enkelimäisen kauniisti länsimaalaisittain. Lähtieässämme jatkamaan matkaa hän jäi laulamaan Santa Luciaa. Kiitimme häntä upeasta laulusta ja iloitsimme yhteisestä maailman valosta.

Vaellus kulkee kohti lumihuippuista maisemaa hallitsevaa vuorinäkymää. Jade Dragon Snow Mountain kurottaa 5596 metrin korkeuteen. Sen korkein huippu on neitseellinen. Kiinalaisuuteen kuuluu vuoren huipun niin suuri pyhyys, että sinne ei ihmisellä ole asiaa. Hotellissamme myydään teen ja veden ohella pieniä happipulloja naamareineen, jos korkea ilmanala alkaa ottaa liiaksi hengen päälle. Maisemat ovat kirkkaalla ilmalla kyllä henkeäsalpaavat mutta siihen ei tarvita happea.

Lumoavan maiseman katsominen kestää hetken, näkemiseen tarvitaan aikaan. Kiinalainen kehottaakin:

"Katso toinenkin kerta
se ei maksa mitään."