lauantaina, huhtikuuta 29, 2006

Uteliaana arjessa


Asioin postissa. Lähetin pikkupaketin Sveitsiin. Olin hankkinut ruskean pienen paketin paperikaupasta, pakannut sen ja teipannut erittäin huolellisesti. Väkersin ”Sveitsin” ihan kiinan kielellä. Menin postiin. Ei käy. Saksilla auki kaikki teippaukset ja tavara postin omaan laatikkoon, joka oli noin kolme kertaa liian tilava lähetykselle. Ei auttanut näyttää surkealta. Sitten aloin täyttää tietysti pakettikortteja. Postin asiamies osasi vähän englantia. Sai kaavakkeen kiinaksi ja ranskaksi. Täyttelin erilaisia kaavakkeita intuition perusteella. Olimme postineidin kanssa samaa mieltä, että avattu tuotteeni olisi sopiva lahja Sveitsiin. Postilla oli hieno viivakooditarra Sveitsiin menevään postiin. Paketti huolella liimattuine tarroineen saatiin aikaiseksi. Tuli maksun aika. Postineiti työskenteli sujuvasti tietokoneen kanssa. Nyt käsiteltiin rahaa ja esille otettiin tietokoneen viereen helmitaulu! Laskutoimituksen tuloksena sain oikeat vaihtorahat ja paketti lähti Valpurille nimipäiväksi.

Hotellin iltaruokailun jälkeen poikkesin hotellin käytävällä olevaan huoneeseen, jonka ovi oli auki. Oviaukossa liikkui vastatärkätyssä kankeassa valkotakissa hyvin kammattu lääkäri stetoskooppi taskussa. Oven yläpuolella luki Clinic. Viereinen ovi vei hotellin parturiin. Lääkäri tuli heti minua vastaan ovelle. Huone oli noin 2x3 metriä.

Selitin innokkaasti, että olen eurooppalainen lääkäri, hänen kollegansa. Olisin kiinnostunut, miksi ja miten hän toimii hotellissa. Osoittelin taas itseäni kaulan alapuolelle ja tietysti hän oletti, että kurkku on kipeä. Ei, ei, torjuin lääkärin kaulaani lähestyvän otteen. Siirsin sormeni pallean seutuun esitellessäni, että minä tässä olen sinun ammattikuntatoverisi! Aiii, vattaan sattuu, tohtori teki pikadiagnoosin. Ei, ei ja ei! Minulla ei ole mitään ongelmia tai akuuttia hätää.

Hymyilin kahdelle hyväkuntoisen oloiselle ”potilaalle”, miehelle, joka makasi ja naiselle joka istui hänen vieressään ja molemmat saivat jotain nestetiputusta. Lääkäri näytti ovessa olevaa tekstiä ja sen alla olevaa puhelinnumeroa. Päättelin, että hädän hetkellä siitä numerosta voin kutsua kollegan, kotilääkärin, paikalle. Kumarsin, hymyilin ja poistuin.

Tunsin itseni fyysisesti terveeksi. Epäilemättä hillitsemätön uteliaisuuteni kielii psyykkisestä hallinnan puutteesta. Mutta sehän on tarjonnut monta riemua! Siitä en halua toipua. En ole matkustanut Kiinaan asti pyytämään anteeksi olemassa oloani.

Vanhan kaupungin portilla on muutaman kerran ollut pieni bussi. Bussin edessä on katos, jossa istuu pöydän takana lääkäri. Hänellä on stetoskooppi ja valkoinen takki sekä hattu. Vieressä on vaaka, johon hoikat kiinalaiset poikkeavat ohi kulkiessaan. Nyt bussin nojalla oli veriryhmistä kertova taulu. Kyseessä oli liikkuva verenluovutus piste. Jututin kahta nuorta naista, jotka menivät ensi kertaa luovuttamaan verta. Heiltä kuulin, että luovutuksesta ei makseta palkkiota, kuten USA:ssa. Naiset täyttivät laajan esikyselylomakkeen. Ulkona istuva lääkäri ei ollut perinteinen kiinalainen ”paljasjalkalääkäri”. Hän oli korkokenkälääkäri. Hän oli suojannut korkokenkänsä kadulla kertakäyttö töppösillä. Nuoret naiset, jotka nousivat bussiin saivat myös töppöset. Kurkistin bussin sisään. Perällä nukkui valkotakkinen mieslääkäri pöydän varassa. Mitään nesteensiirtovälineitä en nähnyt.

Täällä siis valmistaudutaan ”kultaiseen viikkoon” eli vappuun ja sen jälkeisen viikkoon monin tavoin. Verta kerätään varastoon. ”Valkoista juomaa”, paikallista kossua, myydään marketin ulkoportailla. Vanhan kaupungin aukiolle pystytetään esiintymislavaa jne. Olemme jo oman pullon hankkineet. Olemme löytäneet myös lakitettavan naxi-Mantamme. Lakitusajankohta on vielä auki. Toimimme spontaanisti. Kun olemme toivottaneet toisillemme ja kaikille kohdalle osuville kiinalaisille gambei (kuppi nurin / kippis) riittävän monta kertaa, lienee oikea hetki.

Hinnat nousevat viikoksi niin hotelleissa kuin ravintoloissakin kiinalaisten lomaviikon takia. Odotettavissa on siis säpinää. Ohessa seesteinen maisemakuva niille, joiden päänsärky kaipaa harmonista katseltavaa.

VEKKULIA VAPPUA KAIKILLE!