Sitä saa, mitä EI tilaa

Tänään on ollut merkillinen päivä. Kaikissa ruokailutilanteissa on käynyt niin, että todella olemme saaneet, mitä emme ole tilanneet. Lounaaksi tilasimme kasvis-kinkkukeittoa. Valittavana oli suuri, keskisuuri tai pieni annos. Intimme, että haluamme kahdelle hengelle yhden suuren annoksen jaettavaksi. Kaksi tarjoilijaa kävi selvittämässä, että jos vieraat nyt hyvällä uskoisivat, että yksi pieni keitto riittää jaettavaksi teille. Taivuimme. Saimme ”pienen” keiton, joka ei ollut kinkkua nähnytkään. Sen sijaan keitossa oli erittäin runsaasti tofukuutioita ja muutama vihreä kasvis uiskenteli niiden seurana. Petyimme ja näytimme sen. Maksutilanteessa pyysimme ruokalistan, joka oli sekä kiinaksi että englanniksi. Emäntä itse tuli kanssamme tavaamaan. Erosimme ystävinä ja koska tinkiminen alkaa jo olla verissä, maksoimme vain osan keiton hinnasta. En ole tofun ystävä!

Illalla lähdimme jälleen syömään, koska kevyt lounaskeitto ei tuntunut kantavan yli yön. Emme olleet pesofati- tuulella. Hylkäsimme siis ensimmäisen paikan. Seuraavassa paikassa pöydän pesofatiaukko oli peitetty kannella. Saimme kuvallisen ruokalistan ja valitsimme mieleisiämme annoksia. Kohta tarjoilija tuli ja avasi pesofatikuopan ja alkoi säädellä kaasuliekkiä pöydässä. Olimme ymmällä! Änkyttäessämme pesofadin tilalle tulikin grillipannu ja mieshenkilö keittiöstä kysymään, haluammeko itse grillata ruokamme. Emme halunneet, koska kippoja oli jo niin monta, että emme tienneet mitä pannaan suoraan suuhun ja mitä grillin kautta. Tarjoilija valmisti kiltisti maukkaat lihamme nenän alla grillissä ja lisäsi joitakin vadillisia muita tykötarpeita joukkoon. Ruoka oli hyvin maustettua. Teen ohella sammuttelimme poltetta oluella.

Olut on kiinaksi pijiu ( äännetään suunnilleen ”pitsiou”). Se onkin paljon helpompi sana kuin tee, cha, jota emme vieläkään kuukauden oleilun jälkeen tahdo osata ääntää. Olut tulee ainakin viipymättä pöytään. Toki tee tulee usein tilaamatta, kun on istunut alas.

Eilen hotellin vastaanotto soitteli ja kysyi, mitä hedelmiä toivoisimme huoneeseemme. Kiitimme mieltymyksemme huomioinnista ja sanoimme valitsevamme mieluusti omenat ja banaanit. Kun palasimme illalliselta, oli pöydällä suuri lautasellinen vesimeloneja! Oikein raikkaita yötä vasten.

Päivällä poikkesin kadulta pieneen kivijalkatason liikkeeseen, joka sijaitsee kampaamon ja kansan ruokalan puristuksessa. Tutustuin ex tempore viehättävään kiinalaiseen ”Emmaan”. Meille saattaa syntyä pitempiaikainenkin suhde. Se selviää ylihuomenna.

Poikkesimme illalla vasta avattuun suureen ja laajaan kirjakauppaan. Kysäisin kassalta, olisiko mitään kalligrafian tekoon liittyvää kirjallisuutta. Vastaus oli tylysti NO! Itse löysimme kalligrafian harjoitusvihko numero ykkösen, joka on tarkoitettu lapsille. Harjoitukset alkavat numeroista eli ykkönen on yksi vaakasuora viiva. Siinäkin on omat kommervenkkinsä, että viiva päättyy oikealla tavalla. Huomenna pitää mennä ostamaan kalligrafiamustetta...ja sitten kieli keskellä suuta vetoja vedon jälkeen nöyrästi ja kärsivällisesti.