Päivänokosten jälkeen

Terveisiä suloisilta päivänokosilta! Koska hotellimme pihapiirin tuntumassa on koulu, ei aamulla sallita myöhään nukkumista. Kello 7.45 megafonista alkaa raikua: ”Jos sun lysti on niin kädet yhteen lyö...” Silloin on ponkaistava ylös sängystä ja läpsyteltävä kädet yhteen, vaikka unihiekka ei vielä olisikaan haihtunut. Niinpä iltapäivällä päiväunet maistuvat. Vanha kiinalainen sanonta kuuluukin:

”Jos haluat olla onnellinen
tunnin, ota päiväunet
jos haluat olla onnellinen
päivän, mene kalaan
jos haluan olla onnellinen
vuoden, hanki perintö
jos haluat olla onnellinen
koko elämän, auta jotakuta toista.”

Tänään asioin Kiinan pankissa. Vaihdoin rahaa luotiliivimiehen turvaamana. Virkailijoiden tiskillä on asiakkaan puolella välitön palauteautomaatti saadusta palvelusta. Aina kun asiakas tulee palvelluksi, automaatti käynnistyy ja pyytää palautetta. Voit olla tyytyväinen, tyytymätön tai siltä väliltä. Arviointipaneelissa on virkailijan kuva ja viisi tähteä. Minua ennen kaksi ranskalaista vaihtoi rahaa. He eivät pyynnöstä huolimatta antaneet palautetta muuta kuin minulle tuhahtamalla mokomaa laitetta.

Virkailijalla paloi kaksi tähteä. Hän oli todella aikailematon, osaava ja ystävällinen. Painoin kahdesti ”tyytyväinen”- nappia ja toivoin, että lisää tähtiä syttyisi kirkastamaan virkailijan päivää ja hän hetken tuntisi työnsä osatavoitteen asiakaspalvelun osalta saavutetuksi.

Kone vastasi englanniksi thank you. Lisää tähtiä ei syttynyt. Esimies lienee säätänyt koneen kahden tähden tasolle. Olisi pitänyt sanoa, että pidän häntä vähintään neljän tähden asiakaspalvelijana. Olen nimittäin matkan aikana ollut pankissa, jossa ei mitenkään meinannut selvitä, että euroja tyrkyttävä turisti toivoo rahan vaihtoa kiinan rahaksi. Tämänpäiväinen naishenkilö ei edes halunnut varmistaa passikuvastani, että olen todella ollut tämän Kiinan matkan tarpeessa.

Poikkesin vanhassa kaupungissa perinteiseen puutarhaan. Se tarkoitti vanhojen rakennusten rajaamaa tunnelmallista sisäpihaa. Siellä kuhisi nuoria naxi- naisia. Kysyin, voinko nauttia puutarhan katveessa lasin vihreää teetä. Se järjestyi heti. Istuin naisten keskellä. Kukaan ei puhunut englantia.

Sisäpihan lattia oli kivetty perinteisen kauniisti. Kiveyksen nurkissa oli neljä lepakon hahmoa. Nekin tuovan muistaakseni onnea. Yhdessä nurkassa oli vanha pumppukaivo, joka oli käytössä. Kaikki sisäpihalla käväisseet turistit johdatettiin kulkemaan kiveyksen ympäri kerran ja sitten siirtymään yläkertaan. Nautin teeni omissa mietteissäni. Mukini täytettiin pyytämättä. Päätin jatkaa matkaa. En uskaltanut poistua kiertämättä kierrosta kiveyksellä. Kysyin, osaako kukaan selittää, miksi näin tulisi tehdä? Kysymykseen vastaaminen ohjattiin ainoalle pihapiirin nuorelle miehelle. Hän meni hämilleen ja alkoi miettiä. Ehdotin kierroksen tuovan hyvää onnea, pitkää ikää, karkottavan pahoja henkiä? Poika mietti usean minuutin tovin ja sanoi sitten second floor please! Kiipesin siis toiseen kerrokseen ihailemaan sisäpihan aikojen patinoimaa tunnelmaa. Kaupungilla nautin taas taikinakulhollisen muna-tomaattikeittoa ennen päiväunille rientämistä.