Ihmisen osa numerofaktojen valossa

Kuva: "Elämä on valintoja." Jos ei ole varaa pirssiin, otetaan ensimmäisen luokan polkupyöräkuljetus.

Vappu oli "muinoin" Suomessakin todellinen työväen juhla. Se panee miettimään yhteiskunnallisia asioita.

Tässä maassa on 1300 miljoonaa erilaista tarinaa. Jokaisen tarinan sisällä ovat omat haaveensa, unelmansa, taistelunsa, voittonsa ja karvaat pettymyksensä. Kuukaudessa olen raapaissut pinnasta muutamia aavistettavia tarinoita. Olen nähnyt vain palan niiden julkisivua.

Katselin eilen alkavassa iltayössä pajun alla äidin sylissä heiluvia pieniä jalkoja. Äiti syötti vauvalle tuttipullosta maitoa, jotta pikkuinen kasvaisi reippaaksi kiinalaiseksi. Toinen onnellinen nuori äiti hehkui ylpeyttä. Hän esitteli sylirepussa silmät ymmyrkäisinä maailmaa katselevaa muutaman kuukauden ikäistä vauvaansa. Sain silittää hänen siloista poskeaan. Hänen ohitseen kiiti nuori äiti kantaen reppuselässä noin neljävuotiasta lastaan toivoen parasta lapselleen niin kuin äidit ja isät kautta maapallon.

Markkinoilla äiti valmisti vaateripustimia ruuvaamalla metallikoukun henkarin puuosaan. Hänen noin kolmivuotias poikansa istui mukana työn touhussa ja yritti sovittaa yhtä tai joskus montaakin koukkua pieneen reikään suurella innostuksella ja ilolla. Naisten vaatetusliikkeessä äiti sovitteli uutta vappuvaatetusta samalla kun isä pieksi sanomalehdellä lattialla parkuvaa poikaansa. Tässä opetettiin rajoja "vanhalla metodilla".

Oletettavasti nuori aviopari kumartui Lijiangin yössä laittamaan yhdessä kaksin käsin kaksoistoivekynttilän alas virtaan. Ikäiseni nainen seisoi lummekynttilä kädessä pitkään ja vakavana ennen kuin hänen kynttilänsä lähti lipumaan harras toive mukanaan. Toivo hyvästä tai paremmasta on pitkävaikutteinen lääke moneen tuskaan.

Ei ole vitsi sanoa, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Luen Linda Jakobsonin kirjaa "Kiinan vaikeat valinnat" ( 2005). Oheiset herättelevät ajatukset ovat tästä kirjasta. Kiinassa aloittaa tänä vuonna koulun 18 miljoonaa 7-vuotiasta. Koulu, lääkärissä käynnit ja lääkkeet pitää kaikki maksaa omista säästöistä. Kaupunkilaisten ja maalla elävien elinolosuhteiden juopa on syventynyt. Kiinan presidentti, vesivoima-alan insinööri, Hu Jintao on itse uurastanut 20 työvuottaan (nyt 64-v) Kiinan köyhimmällä maaseudulla. Hänen kärkitavoitteitaan presidenttinä on maaseudun olojen selkeä parantaminen. Kunnioitan hänen viisasta linjaustaan.

Verohelpotuksia on jo toteutettu maaseudulla ja virkamiesten mielivaltaa pannaan kuriin.

Maaseudun arjen kokeneena Hu Jintaon kohdalla pätee kiinalainen viisaus:

"Kerro hänelle, hän unohtaa.
Näytä hänelle, hän muistaa.
Ota hänet mukaan, hän ymmärtää."

Kahden aikuisen maanviljelijäperheen vuositulo v. 2003 oli n. 600 euroa, josta pojan koulumaksu oli n. 300 euroa. Kyseessä on hyvin toimeentuleva maalaisperhe. Jos asia suhteutetaan Suomen keskimääräiseen vuosiansiotasoon, pitäisi meillä maksaa lapsen koulutusmahdollisuudesta valtion koulussa lähes 30 000 euroa vuodessa. Ajattele sitä! Samanaikaisesti Suomesta kantautuu uutisena huoli poikien huononevasta koulutustasosta. Suurin osa lukioon menijöistä on edelleen tyttöjä, pojat keskeyttävät aloittamansa opinnot useammin kuin tytöt...Miksi niin monia koulun käynti ...uttaa? Miksi voimat tai motivaatio eivät riitä opiskeluponnistuksiin?

"Opettaja avaa oven
mutta sinun täytyy itse
astua sisään"

(kiinalainen sanonta)

Kiinassa on rahaa ja rikkaita enemmän kuin koskaan. Toisaalta yli 200 miljoonan kiinalaisen tulee selvitä päivänsä yhdellä eurolla. Kiinan köyhyysraja, 0.17 euroa / päivä, on viisi kertaa alhaisempi kuin kansainvälinen köyhyysraja. Lähes 30 miljoonaa ihmistä taisteli tällä rajalla vuonna 2003. Matalatuloiseksi luokitellaan henkilö, jonka tulot ovat 0.23 euroa päivässä. Heitä on 85 miljoonaa. Kaupunkilainen ansaitsee reilusti 3 kertaa enemmän kuin maalla elävä.

Suomalaiselle tiedot ovat kuin painajaisuni, josta voi helpottuneena herätä. Onneksi se oli vain unta - minun kohdallani. Yksi ihminen ei voi ratkaista maailman ongelmia ja ihmiskunnan murheita. Niistä voi olla kuitenkin tietoinen ja suhteuttaa tietoa omiin pohdiskeluihinsa ja reaktioihinsa. Kaikilla yhteiskunnallisilla ilmiöillä on oma historiallinen kehityskaarensa, niin myös Kiinassa. Nostan hattua Deng Xiaopingin aloittamalle uudistuspolitiikalle ja toivon menstystä Hu Jintaolle ja pääministeri Wen Jiabaolle heidän viisaissa ponnisteluissaan kohti tasa-arvoisempaa ja hyvinvoivempaa Kiinaa.

Suomessa siteerataan usein presidentti Paasikiven lausetta:

"Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku." Hänkin lienee lukenut viisaita kiinalaisia, jotka sanovat, että viisaus alkaa siitä, kun tosiasioita aletaan kutsua niiden oikeilla nimillä. Nyt tunnutaan olevan täälläkin oikealla tosiasioiden tunnustamisen tiellä.