Taivaallinen luksus kuormittaa hiilijalanjälkeäni (maanantaina 6.7.2015)

En ole koskaan illastanut Helsingin tasokkaassa Savoy ravintolassa kaupungin kattojen yllä. Esitteen mukaan siellä on kosittu, erottu, punottu salajuonia ja ennen kaikkea nautittu. Nyt ravintolan keittiömestari Kari Aihinen on tehnyt kaappauksen Finnairin keittiöön. Kiinan lennollani Chongqingiin pääsen nauttimaan mestarillisen illallisen bisnesluokassa. Olen osallisena taivaalliseen luksukseen pilvien yllä.

Suomen Kuvalehti uutisoi 2012:

Mitä yhteistä on Enontekiön kunnalla Suomen Lapissa ja Chongqingin metropolialueella läntisessä Kiinassa?

Äkkipäätään luulisi, ettei yhtään mitään. Enontekiöllä on 1 877 asukasta, Chongqingissä noin 32 miljoonaa. Se on Kiinan suurin kaupunki.

Yksi yhtäläisyys kuitenkin löytyy: sekä Enontekiö että Chongqing käyttävät veronmaksajiensa rahoja houkutellakseen vastahakoisia lentoyhtiöitä lentämään lentokentilleen. Enontekiön tapauksessa julkista tukea saa FlyBe, Chongqingin tapauksessa Finnair. Suomalainen lentoyhtiö aloitti ensimmäisenä länsimaisena yhtiönä lennot Chongqingiin.

Keskiviikkona 9. toukokuuta 2012 Finnairin Airbus A340 nousi reitin avauslennolle Helsinki-Vantaalta ja laskeutui 8,5 tuntia myöhemmin Chongqingiin.

Ihmettely koneessa alkaa pehmustetusta turvavyöstä. Tuskin asetun aloilleni, kun jo pitelen samppanjalasia käsissäni. Jalkatilassa odottavat Marimekon tohvelit ja seuraavaksi tarjoillaan Marimekko-kuosinen toilettilaukku tulevan aamun virkistäytymistä varten. Olen lähdössä yön yli lennolle.  Arvioitu lentoaika on kahdeksan tuntia.

Airbus 340 on viimeistä huutoa. Istuimeni saa moneen asentoon ja riemullisinta on, että voin napin painalluksella liu’uttaa istuimen täysimittaiseksi vuoteeksi. Toisella napin painalluksella pöytäni pongahtaa eteeni. Kun selkää alkaa jäykistää pitkä istuminen, selkänojan hierojan käynnistäminen tuo siihen pulmaan helpotuksen. 

WC kilpailee Helsingin ravintola Tornin ateljeebaarin toiletin kanssa miljöön laadukkuudessa. On kokovartalopeili, istuimen takana avautuu maisemaikkuna, jossa lentokoneen kyydissä totisesti maisema vaihtuu ainakin vuorokauden ja auringon aseman mukaan. Välillä voi vilahtaa tilkku maapallon pintaa ja ihmisten asumuksia erilaisista pilvimuodostelmista puhumattakaan. Lämpimiä pyyhkeitä on kääröllä virkistäytymiseen, suuvettä suun raikastamiseen. Helsinki-Vantaan lentoaseman vessojen linnunlaulu vain puuttuu.

Koneessa on meidän kahden ohella kolme eurooppalaista. Muiden hiukset ovat pikimustat ja silmät aasialaisuuteen kallellaan.

Kun saan ruoka- ja viinilistan, sydämeni hypähtää. Kari Aihinen on aavistanut, että ehdoton lihalemmikkini on lampaan liha. Hän on värkännyt karitsasta entrecote-pihvin! Juomaksi valitsen Espanjan kuninkaan Felipe VI hääviinin Imperial Reserva 2010. En ole missään määrin viiniasiatuntija mutta maistettuani myönnän, että Felipe on valinnut kelpo viinin juhlansa juomaksi.

Kun vatsa on täynnä, alkaa uni painaa. Aikaero Kiinaan on viisi tuntia. Jos ummistan silmät kello kymmenen, kellon on jo kolme aamuyöstä Kiinassa ja nukkumisaikaa kolmisen tuntia sillä ennen laskua odottaa tuhti ja monipuolinen aamiainen.

Koneen päivällistä ei tarjoilla noin vain ohimennen. Ensin pestään kädet kuumilla liinoilla. Sitten pöydälleni levitetään vitivalkoinen kiiltäväksi mankeloitu pellavaliina ja toisen samanmoisen virittelen leukani alle, ettei karitsan punaviinikastike tuhri vaatteitani. Käyn metalliaterimin kiinni karitsan hennosta kosketuksesta lohkeavaan lihaan. Ennen sitä nautin taivaallisen lohialkupalan marinoidun punasipulilisäkkeen ja uusien perunoiden kera. Jälkiruuaksi valitsen pitkän harkinnan jälkeen vadelmajäätelöjuustokakun Icewinen kera.

Kylläpä osaa Kaija kehuskella ja herätellä kateutta ja paheksuntaa moisella hiilijalanjäljellään! Hän on röyhkeä pröystäilijä, vastuuton matkailija, jos suoraan sanotaan. Toinen vaihtoehto on, että Kaija on vaan kovin lapsellinen.

Nyt painan nappia pohjaan ja tuolini venyy sängyksi. Sukellan täyteen mittaani, vedän Marimekon pussilakanalla verhotun peiton korviin ja tyynyn pääni alle. Kone humisee. Minun ei tarvitse edes ryhtyä jännittämään kuorsaukseni aiheuttamaa ympäristöhaittaa. Kaikki pikimustat päät näköetäisyydeltäni ovat häipyneet. Matkaajat nukkuvat kukin vuoteessaan. Kauniita unia pilvien yllä!

Lentoaika on odotettua lyhyempi, joka velottaa nukkumisaikaa. Aamiaisen aikana tuoli hieroo selkäni matkatavaroiden raahauskuntoon. Katselen TV:stäni vielä Tuhkimotarinaa samalla kun ruokin itseni Kiinan kohtaamiseen. Kutkuttava odotus tiivistyy.

Nuuksion erämaan laidalla sijaitsevan Suomen luontokeskuksen Haltian johtaja Tom Selänniemi puhuu kestävästä matkailusta, jota hän luonnehtii reiluksi matkailuksi. Hänestä on reilua ottaa kalliimpi suora lento ja samalla suorittaa vapaaehtoinen tulonsiirto. Ymmärrän hänen logiikkansa ja omatuntoni rauhoittuu. Olen suorittanut edellä mainitun toimenpiteen Finnairille ja Suomen valtiolle. Voin nauttia matkan teosta. Ruokapöytääni en osaa ohjelmoida takaisin aterian päätyttyä. Täytyy pyytää ammattiapua.

Chongqingia voidaan pitää maailman suurimpana kaupunkina, jos kaupunkina pidetään aluetta, jossa  virallisesti asuu parikymmentä miljoonaa talonpoikaa.