Pienen lapsen paikka

Täällä näyttää katukuvaa ja kauppojen toimintaa seuratessa, että 1-2- vuotiaat naperot kulkevan työssä omaisensa mukana. He elävät arkensa sylissä tai selässä. Vielä kävelemään oppimaton kulkee kaupassa sylistä syliin, pieni paljas peppu vilahtaa halkiohousujen välistä ja lapselle annetaan maitoa pienestä parin desin maitopussin nurkasta pussia imemällä tai pillin avulla. Lasten lelukauppoja en ole nähnyt. Ainoa lelut ovat hyppynarut. Vauvaikäiset leikkivät kaikella mitä käteen osuu. Se voi olla isän krääsäkaupan rannerengas, värikäs pakettinarun pätkä tai tarpeeton pahviaski.


Kun reilun vuoden ikäinen ei vielä kävele, hän saattaa heilua kävelytelineessä, joista meillä päin on varoteltu lukuisten tapaturmien takia. Täälläkin vikkelä menijä on muutaman kerran ollut syöksymässä liikkeen rapulta katutasoon. 4-5-vuotiaat juoksentelevat kaiteettomien kanavien varsilla suruttomasti. En on kenenkään nähnyt aikovankaan syöksyä kanavaan.

Liikkuessaan aikuiset kantavat lasta etupäässä selässä monivärisesti kirjailluissa kantosysteemeissä. Illan hämärtyessä ja lapsen nukkuessa päälle heitetään pyyheliina tai muu nukkumisrauhan takaava kangas. Isompia lapsia kannetaan reppuselässä, vaikka omat jalat jo hyvin kantaisivat. Nuo mainiot vinkukengät kadun vilinässä tai hotellin käytävällä saavat hymyn huulilleni. Olen jo poikennut muutamassa kenkäkaupassa vinguttamassa pienten sandaalien kantapäitä...