Mennään bussilla

Maanvyörymää on raivattu























Riisin viljelyä


















Hattuihmisiä













Toissapäivänä matkasimme julkisella linja-autokyydillä noin 130 kilometrin päähän koilliseen Lijiagista, Ninglangiin. Pääkohteemme oli Sinitaivaan orpokoti. Matka kesti vajaat neljä tuntia serpentiinimäistä vuoristotietä, jossa välillä noustiin pilviin asti varmaankin noin kolmen kilometrin korkeudelle.

Linja-autossa saa täällä vapaasti tupakoida. Paluumatkalla pysähdyttiin ja bussi pestiin yltympäri käsipelillä saippuavaahdolla ja letkuvedellä. Ennen paluuta linja-autoasemalle poikettiin vielä koko joukolla tankkaamaan linja-auto, jota kuski käsivoimin yritti kallistella, että bensaa mahtuisi vielä muutama pisara. Bensa maksaa noin 0.4 euroa litra. Matkan hinta oli 2.5 euroa/henkilö. Bussiin voi nousta keskeltä ei mitään ja jäädä pois vaikka banaanipuun alle ihmettelemään maailman menoa. Maksamatta matkustaminen ei onnistu. Paluumatkalla yksi nuori mies yritti matkata jäniksenä mutta ensimmäisellä tarkastusasemalla hän joutui siirtymään apostolin kyytiin, kun ei ollut rahaa tai muusta syystä hän ei aikonut maksaa matkaansa.

Tie oli osittain asvaltoitu, osittain mukulakivinen. Ajoittaista räminää syntyi siis ihan tiestä johtuen. Kun tuli hiljaisempaa kuski käänsi ”viihdykkeeksi” radion auki. Siellä kiinalaisittain laulettiin kovaa ja korkealta. Radion volyyminappi ei ollut jäykkä. Ajoittain, kun kännykälle löytyi kenttää, matkaajat yltyivät huutamaan radiolaulun yli omia juttujaan. Linja-autossahan on tunnelmaa!

Paluumatka vähän jännitti, kun saimme kuulla, että paluutamme edeltäneenä päivänä bussit eivät kulkeneet, koska maanvyörymät olivat katkaisseet vuoristotien useammasta kohdasta. Tie on rakennettu maastoon, jossa tietä reunustavat hyvin rapautuneet maa-ainekset ja jokainen sade tuo kiviä ja hiekkavyöryjä tielle. Tien rotkoreunasta sadevesi saattaa haukata aimo palasen...Paluumme onnistui suunnitelmien mukaan, kun maanvyörymiin oli raivattu auton mentäviä aukkoja useissa kohdin. Kivikasaumia ja isoja kiven murikoita oli pitkin matkaa tien laitamilla.

Linja-auto puikkelehti serpentiinillä väistellen välillä lehmiä, lammaslaumoja, kanoja, tipuja, koiria tai mustia, pieniä juoksentelevia possuja. Tien varsilla kykytteli kylien lähellä paikkakuntalaisia heilutellen kassejaan ja yllyttävät näin kaupan tekoon. Piippua tuprutteleva yksinäinen nainen kyykki tien poskessa ja ilmeisesti kaitsi karua vuoristoa koluavaa lammaslaumaansa. Paikoin naiset astelivat kuokat olalla ja kansallispuku päällä peltotöihin.

Maisemaelämyksenä vuoriston ohella olivat ensimmäiset näkemämme laajat riisipellot, jotka ovat varsin graafisia pengerryksiä ja erikokoisia vallein ympäröityjä altaita. Toisiin on jo istutettu riisin taimet. Joillakin kohdin taimet kasvavat tiheinä ja heleän vihreinä saarekkeina, joista niputetaan taimet penkereelle odottamaan kohta liejuiseen istutusveteen menijää, joka tökkäsee taimen kasvamaan. Paikoin kynnettiin peltotikkua härkien voimalla.

Ninglang on Yunanin maakunnan köyhintä maaseutua. Siellä asuu muun muassa Yi- niminen vähemmistökansallisuus. Naisten kansallisasuun kuuluu täysin käsittämätön päähine ( ks.kuva). Se ei ole mikään kylätoimikunnan iltamissa päähän tällättävä koriste vaan ihan arkinen päähine, joita näkee kadulla, markkinoilla ja pellolla. Kansallispuvut ovat muutenkin äärettömän värikylläisiä ja runsailla käsin kirjailuilla koristettuja.

Ninglangissa asuu noin 30 000 kiinalaista. Sitä pidetään kylänä, jossa todella on vain yksi varsinainen katu ja yksi sivukatu. Liikenne pääkadulla on enemmän kuin sujuvaa. Kun asetut tien poskeen, siinä on samassa hetkessä minibussi, joka poimii sinut kyytiinsä ja vie sen verran pääkatua, kun toivot. Maksat matkasta yhden yanin (10 senttiä). Minibussi toimii nerokkaalla kimppakyyti periaatteella.

Markkinoilla on kuhinaa ja siellä myydään kaikkea käsinikirjailtujen kansallisasujen, sian päiden, laardin, pesofatien, sukkahousujen, maatyökalujen ja tuoreiden vihannesten ja hedelmien väliltä. Monelle kulkijalle kunnon lauantaisauna ja Lux-saippua olisi tehnyt todella hyvää. Samalla mäntysuovalla, Omolla tai Bioluvililla olisivat vaatteet kirkastuneet kummasti.