Tiibet: kullattuja kattoja, buddhalaista palvontaa ja armotonta köyhyyttä

Hotellimme ikkunasta aukesi panoraamana Lhasan ehkä keskeisin nähtävyys Potalan palatsi. Se on yksi maailman vaikuttavimpia rakennuksia. Rakennus on mykistävä kokonaisuus niin aamuauringon ensimmäisten säteiden valossa kuin kuutamollakin. Päivällä taivaalle muodostuu rakennuksen upeaksi tehosteeksi nousevissa ilmavirroissa poikkeuksellisen kauniita untuvaisia pilvien hattarapalloja. Rakennuksen edustalla on iso aukio ja sen tuntumassa on kiinalaisvaikutteinen erittäin tunnelmallinen riippupajuinen puisto isoine lampineen. Kokonaisuus puiston lampien takaa on vähintäänkin postikorttimaisen upea.

Rakennus on tehty Dalai Lamojen asunnoksi ja hallinnointipalatsiksi. Punavalkean palatsin rakentaminen on aloitettu jo 600-luvulla. Kun Kiina suoritti 1950 Tiibetin ”rauhanomaisen vapauttamisen”, muuttuivat myös buddhalaisten olot. Nykyinen 14. Dalai Lama pakeni Intiaan 1959. Kuutisen tuhatta buddhalaista luostaria lakkautettiin (tietolähde: Idän uskonnot). Oli varmaan varaa lopettaakin, kun koko Tiibetissä on väestöä puolen Suomen verran. Näin ollen, jos ruuhka-Suomessa olisi 6000 luostaria, olisi tilanne aika absurdi.

Jo ensisilmäys hotellin ikkunasta kertoi, että Lhasassa on kätevä tapa matkata riksakyydillä. Värikkäitä riksoja parveilee kaduilla normaalien taksien lomassa. Riksat polkevat hyvää vauhtia ja heittäytyvät risteyskaaokseen autojen sekaan. Matkan hinnasta on hyvä sopia etukäteen. Ajajalla saattaa olla tyylikkäät valkeat hansikkaat, joita hän lipaisee kielellään ja piirtää tarjoushintansa edessä olevan laatikon pölyiseen kanteen. Hansikkaat, jotka joskus ovat olleet valkoiset onkin ainoa valkeaan viittaava havainto arkimaisemassa.

Saapumispäivämme iltapäivällä päätimme ruuhkaa välttääksemme hankkia valmiiksi liput Potalan palatsiin seuraavaksi aamuksi. Olimme lukeneet, että päivässä vain tietty määrä turisteja päästetään palatsiin.

Ensimmäinen käynti lippuluukulla: vasta kello 17 aletaan myydä lippuja seuraavalle aamulle. Kiitos, palaamme asiaan. Toinen käynti luukulla kello 17: näytämme passimme ja saamme liput, jotka leimataan pontevasti. Niistä ilmenee, että olemme juuri saaneet seuraavalle aamulle kello 9.20 liput varsinaisten lippujen ostamista varten. Buddha varjelkoon toimivan byrokratian säilymistä! Aamulla mennessämme kolmannen kerran luukulle kello 9 maissa ei luukulla ollut mitään ruuhkaa ja loppujen lopuksi olisimme siis selvinneet yhdellä poikkeamisella luukulla palatsiin mennessämme. Ihme kyllä meitä ei seisotettu luukulla, kunnes kello olisi tasan 9.20.

Aamuinen vilkaisu hotellin ikkunasta kertoi sadoista pyhiinvaeltajista, jotka kiertävät Potalan palatsia myötäpäivään rukousmylly toisessa ja rukousnauha toisessa kädessä. Huoneeseen kantautui toistuva kahden puukappaleen yhteen paukauttamisesta syntyvä kumea läpsäys. Ääni syntyy, kun harras pyhiinvaeltaja kiertää Potalan palatsin rähmällään. Tämä tarkoittaa todellakin sitä, että henkilöllä on käsissä puupohjaiset sandaalit. Hän lyö ne yhteen päänsä päällä ja rinnan kohdalla, polvistuu, liu´uttaa itsensä käsisandaalien varassa makaamaan rähmälleen kadulle ja ojentaa kätensä vartalonsa jatkeeksi, nousee ylös maasta, ottaa kaksi tai kolme askelta ja sama rituaali läpsäykset-rähmälleen ojennus-ylös-askeleet toistuu kerta toisensa jälkeen. Rähmällään eteneminen pölyisellä kadulla ja välillä vähän vesilammikoissakin voi edetä joko niin, että pyhiinvaeltaja katsoo etenemissuuntaan tai pitemmän kaavan mukaan, jolloin hän etenee kylki edellä ja menee siis rähmälleen kohti palatsia.




Koska tämä buddhalainen tapa koettelee myös polvia, on monilla sidottuna polviin erilliset tyynyt tai esim. palanen auton rengasta. Joillakin oli suojanaan nahkainen, patinoitunut esiliina. Palatsin julkisivun puoleisella kadulla on asvaltti kulunut kiiltäväksi tämän rituaalin seurauksena.

Rituaalin seuraaminen ei jättänyt minua kylmäksi. Kokeilin hotellin lattialla heittäytymistä rähmälleen puhtaalle lattialle muutaman kerran ja totesin, että 3700 metrin korkeudessa henkeä ahdisti jo muutaman lattialla käynnin jälkeen niin, että katselin anovasti happirikastimen suuntaan. Pyhiinvaeltajatkin toki levähtävät välillä kadun betoniporsailla tai ostavat katukeittiöstä purtavaa. Kuitenkin heidän matkansa kestää tunteja.

Buddhalaisuuden keskeisiä ajatuksia on samsara, syntymän ja kuoleman loputon kiertokulku, josta vain buddha on nirvanan kautta vapautunut. Kiertokulussa ihminen voi syntyä jumalaksi, jumala ihmiseksi, ihminen eläimeksi tai vaikka helvetin asukkaaksi. Pyhien kirjoitusten mukaan valaistunut buddha muisti valaistumisyönään yli 100 000 aikaisempaa elämäänsä. Buddhalaisuudessa on niin monta haaraa, että yhdellä lukemisella uskonnon syvin olemus ei kovin paljon valkene.

Potalan palatsissa ovat mm. aiempien Dalai Lamojen haudat, joihin on käytetty satoja kiloja kultaa. Kultauksen koristeena on turkooseja ja punaisia koralleja. Buddhan kuvia ja pienoisveistoksia on tuhansittain. En voi käsittää niiden määrällistä merkitystä. Ainakin minussa ne aiheuttivat tukehduttavaa ahdistusta. Ei yhtään buddhaa enää - tunnelma kiihdytti kulkuvauhtiani. Seinillä on myös vähintäänkin satoja laatikkomaisia pyhiä kirjoituksia.



Hartaat tiibetiläiset kiertävät huoneesta toiseen mukanaan oma purkki tai kaupallinen paketti, jossa on jakin voita. Sitä laitetaan lusikalla nokare kaikkialla palaviin ja savuttaviin kynttilämaljoihin. Lisäksi voi kaataa sulaa öljyä termospullosta samoihin maljoihin. Jatkuva savuava tuli on mustuttanut seinien väri- ja tapahtumakylläiset maalaukset pahemman kerran. Jakkivoin ohella buddhalaiset uhraavat selvää rahaa kaikkien kuvien eteen. Paikoin palvontaa suoritetaan myös hedelmillä ja karamelleilla.