Jäähyväisten aika Shanghaille - kohti Chongqingia (tiistai 21.7.)

Saavumme ajoissa Shanghain lentokentälle. Viiveet eivät ilmoittaudu etukäteen. Yhdellä metron vaihdolla arvelemme kiitävämme matkalaukkuinemme (vain 15 kiloa) lentokentälle. Vaihdon jälkeisessä junassa väki vähenee. Lentokentän pysäkkiä edellisellä seisokilla poistuu koko porukka. Väki nyökkää suuntaamme: on hyvä nousta autioituvasta vaunusta. Xie, xie!

Tottelemme. Seuraamme esimerkkiä ja jäämme poistumisovelle odottamaan seuraavaa junaa, joka matkannee viimeisen etapin.

Kentällä kaikki hyvin. Opastaulut tosin yrittävät huijata: mene lentoyhtiösi mukaan alueelle D! Sievä virkailija ohjaa syvään kumartaen alueelle C, jossa puolestaan jälleen tyyni nainen viittaa meidät alueelle B. Luotamme kaunottarien päättäväisiin otteisiin.Pelkään aakkoskirjainten vähetessä, että alueen A jälkeen on vuorossa EXIT! Onneksi check-in prosessi pysähtyy onnistuneesti jostain syystä juuri alueelle B.

Kohtuus ja tolkku kaikessa

Nyt taas odotellaan. On aikaa kierrellä lentoaseman butiikeissa. Bongaan heti kiinalaisen tämänhetkisen designin kaupan ja sen huikean kauniit käsilaukut. Liikkeen logokin on jo pelkistyneisyyden ystävän silmää hivelevä epäsymmetrinen ruutukuvio.

Käsilaukut vetävät omaperäisellä korkeankapealla muodollaan ja pintakuviollaan minua kuin kärpäspaperi kärpäsiä. Olen ainoa pistäytyjä. Syy selviää kohta, mutta sitä ennen on syytä siemailla pieni annos ystävällisesti tarjoiltua teetä ja istahtaa tummapuiselle liikkeen jakkaralle huokailemaan muotoilun kauneutta. Laukut ovat käsityötä. Pinnan bambumainen punonta on tyylikäs.

Pyytämättä miesmyyjä päättää pudottaa kuolaavan asiakkaan realiteetteihin. "Niin, rouva tämän teidät selvästikin hurmanneen laukun hinta on 22 600 yuania. Luku vaikuttaa epätavallisen suurelta ollakseen kiinalaisen tuotteen hinnan mitta. Äkkiä euroiksi muutettuna yli 3500 euroa! Toinen punainen pintarakenteeltaan vaatimattomampi laukku maksaa "vain" 10 000 yuania. Yritän pysyä kuosissa. Silitän laukun pintaa hellästi ja siirryn tallustamaan kulunut reppu selässä kohti lähtöporttia. Repussani roikkuva kreikkalainen maskottinalle Igor antaa aplodit. Se jos kuka kreikkalaisena tietää, mihin holtiton rahan käyttö johtaa.

Ymmärrän, että ostajalla tulee olla joku tolkku jopa punaisesta käsilaukusta maksettavan hinnan suhteen. Yli vuosikymmen sitten kävin saman painin punaisen käsilaukun kanssa juuri Kreikassa, Ateenassa. Nukuin yön yli mutta käsilaukku voitti. Liian harvoin olen ulkoilluttanut tuota kaunokaista. Ei auttanut tuo pienen ihmisen tulonsiirto Kreikkaa pankkikriisin kiroukselta. Tosin kotona huomasin, että laukku on hollantilaista muotoilua Amsterdamista.

Laukkujen lumous haihtuu mutta arvostan omaperäistä muotoilijaa ja käden taidon osaajaa. Onneksi en muista liikkeen nimeä. Ei tule kiusausta piipahtaa liikkeen nettisivuilla.

Söisinkö silkkiä?

Taikurit laittavat toisinaan punaisen silkkiliinan suuhunsa. He ovat pureskelevinaan ja nielevinään sen. Sitten liina ilmestyykin yllättäen korvakehden takaa. Vaikka olenkin esiintynyt kohtuullisella menestyksellä Genevessä Samuelin 3-vuotis synttäreillä taikurina tyhjästä lasista ilmestyvän pienen punaisen silkkiliinani kanssa, tätä temppua en osaa.

Lennolla tarjotaan ateria, jossa on kotoisen tyyppisiä kaalikääryleitä. Ruokapakkauksessa on pieni kuhmurainen pussi, syötävää sekin. Pussin päällä lukee sinappisilkkiä! Kuulostaa jännittävältä. Revin pussin kulman varovasti auki ja alan lypsää "silkkiä". Tuote vaikuttaa litteiltä vihreiltä pavuilta. Liukkaita ne ovat kuin silkkinauhat mutta sinapin mausta en saa tuntumaa. Riisin kyytipoikina ne tarjoavat sutjakkaan purutuntuman.

Sanalla silkki näemmä voidaan Kiinassa myydä mitä hyvänsä. Tulee mieleen kotoinen Karjala. Kaupasta saa Karjala-olutta, karjalanpiirakat ovat lähes jokapäiväinen leipämme, mutta onnistuin ostamaan lentokentältä jopa Karjala-sudokuja kirjan. Toistaiseksi en ole keksinyt, miten sen kirjan sudokut liittyvät Karjalaan.

Vauhtia onneksi ilman vaarallisia tilanteita

Kun taksilla siirryimme lentokentältä hotelliin, tunsin hetken, että Kiinassa on keksitty auto, joka liikkuu eteen, taakse ja sivulle. Hurjalla vauhdilla kuskimme sukkuloi 80-100 km/h vauhdilla tosin monikaistaisella tiellä. Tuntui, että tyhjä tila jonkun kaistan auton edessä oli välittömästi otettava haltuun. Menimme sik-sakkia. Pelti ei kolissut. Turvavöitä ei ollut.

Olen hämmästynyt, että liikenteen moni-ilmeisyyden ja liikkuvien erilaisten ja eri nopeuksilla rientävien ajoneuvojen määrän huomioiden en ole koko oleskeluaikana nähnyt yhtään kolaria tai muuta onnettomuuteen viittaavaa. Autojen kyljetkin ovet käsittämättömän siistejä verratuna Italian autokantaan, jossa kaikilla on omat ruttunsa autojensa pelleissä.