Metron suurkulutusta

Kotiasemamme on Xinzha road.

Kun maan alla liikenne sujuu, sitä on ilo suosia. Tosin askeleita kertyy ja hyvä kunto on ehdoton etu tai suorataan edellytys. Päivittäiset askelmäärät pyörivät 20 000 askeleen tietämissä. Shanghain metroverkostossa et ole koskaan yksin. Mustahiuksisia menijöitä ja tulijoita risteilee kuin vilkasliikenteisten muurahaipesien valtaväylillä.

Matkanteko sujuvassa ja siistissä metrossa on lähes ilmaista. Kolmen vuorokauden lippu maksaa 48 yuania (n. 8 euroa), yhden vuorokauden lippu 18 yuania ( n. 3 euroa). Roskia julkisista tiloista on vaikea löytää. Lattiat kiiltävät ja tilojen tuoksukin on neutraali. Verkostossa on 12 linjaa.

Harvoin seisot laiturilla yksin. Vain maanantaiaamun metrolinja 8 vaikutti pettymystä ennakoiden yllättävän tyhjältä. Taidemuseon ovelle ei kukaan muu halunnut matkustaa toteamaan, että se on todella kiinni. Opaskirjan mukaan museo on auki daily. Maanantaita ei lasketa, koska sillä on vähän tahmea maine päivien joukossa.

Maanantaina osuimme illansuun todelliseen ruuhkaan. Asemilla oli huomioliiveissä mikrofonien kanssa ruuhkaa organisoivia työntekijöitä. He katkaisivat junaan pyrkivien jonon, kun vaunu oli inhimillisesti katsoen täpötäynnä. Ihmiset tottelivat vikuroimatta.

Saavuimme paikalle, kun päivän työtiimikokous tapahtui metrojunan laiturilla. Saivatko työntekijät noottia, kerrattiinko toiminta-ohjeita, liikennelaitoksen arvoja vai valittiinko viikon työntekijä, se ei meille selvinnyt. Näkymän totisuus lisäsi turvallisuuden ja järjestäytyneisyyden tunnetta.

Ihmiset eivät säntäile, ryntäile, töni tai tuupi. Kun maassa on 1,35 miljardia ihmistä, elämä opettaa, että jokaiselle tulee vuoronsa, kun odottaa kiltisti. Minun menoni ei ole toisten pyrkimyksiä kummempi.

Ilma ulkona on helteinen, ajoittain tukalan kuuma. Kukaan, koskaan ei kävele vastaan kaljatölkki kädessä. Vesipulloistakin hörppyjä ottavat etupäässä turistit. Yhtään humalaista katu- tai metroliikenteessä en ole reilussa kahdessa viikossa tavannut. Mikähän suomalaisia kaduilla kesät talvet oikein janottaa?

Helteisinä päivinä yllätyn, miten moni vanhahko mies istuu puistossa tai bussissa ja vilvoittaa oloaan viuhkalla. Olen pitänyt viuhkaa perin naisellisena kapineena.