Lauantai-illan moninaista humaa ja nautiskelua

Jos päivä käynnistyi tahmeasti, on ilta yhtä pöhinää tai kansanjuhlan hallittua kaaosta. Aloitamme kuvakirjamaisista kiinalaiskortteleista, joita en kyllästy ihailemaan. Nyt vielä ilta pimenee ja rakennusten kattojen ja nurkkien valot syttyvät. Hyväntuulisia kiinalaisia on massoittain. Ihmiset ovat nauravaisia ja rentoja. Pikkulapset kulkevat mukana kitisemättä ja selvästi elämän menostaan nauttien. Lapset kävelevät omilla jaloillaan, rattaita ei juurikaan näy. Imeväinen voi maata äidin sylissä tai vähän isompi taapero keikkua isän selässä tai hartioilla. Iltavalaistuksen näkymä vie mielen kiinalaisuuden postikorttimaisemaan.

Poikkeamme kaupassa, josta jo eilen bongasin kiinalaistyylisen mutta modernin vaatteen. Sitten teepuotiin. Eilen maistelimme nostalgiateetä pienistä kipoista ja niihin sopivasta lasikannusta, jossa voi seurata teehen laitetun kukan hiukean kaunista avautumista. Tämä kokemus ei nyt jää Kiinaan. Yhtä hyvin kotona voi sanoa: "Emmekö nautiskelisi vähän jasmiini- tai osmantusteetä sillä aikaa, kun sauna lämpiää".

Teepuodin hyllyltä löydämme somat sinivalkoiset riisiposliiniset kupposet sopuhintaan. Lasikannuakin hipelöimme mutta miten kaiken himoitsemasi kuljetat särkymättä kotimaahan jo melko täysissä matka-arkuissa. Menemme oluelle. En väsy seuraamaan kiinalaisten oleilua ja vaellusta heidän omassa perin kiinalaisessa kaupunkimiljöössään.

Olutpullot tyhjenevät, jano hellittää. Nyökkäämme toisillemme: epäilemättä! Siis palaamme hakemaan lasisen teekannun. Se haluaa kupposten mukaan. Lähistöllä on dumplingravintola, jonne suuntaamme päivälliselle.

Ruokalan toimintamalli on nopea ja joustava. Siirryt tiskiltä seuraavalle ja poimit, mitä hauat. Tästä otamme 10 naisen juuri paistamaa nyyttiä, seuraavalta tiskiltä poimimme bambuisen höyrystysastian, jossa kellii kauniisti rypytettyjä toisenlaisia nyyttejä. Sitten  vadillinen vihanneksia ja kassalle. Koko ateria maksaa noin 10 euroa. Viereisissä pöydissä syödään meren eläviä, jättimäisiä ravun jalkoja, kiisselimäisiä vihanneskeittoja, sieniä. Guilinissa ollessamme oppaamme Jason sanoikin, että kiinalainen syö kaikkea, minkä kiinni saa niin maasta, ilmasta kuin vedestäkin.

Kohti pimentynyttä taivasta käpertyvät kiinalaisten rakennusten katot eivät saa matkaajaa turtumaan aasialaiselle perinteisen arkkitehtuurin kauneudelle.

Valotaidetta ja elämän sykettä

Shanghain syke kiihtyy. Valot syttyvät ja pilvenpiirtäjät kilpailevat moniväristen valoinstallaatioiden paremmuudesta. Vesi toistaa ja korostaa valojen kauneutta. Kävelemme tuhansien (ehkä kymmenientuhansien) kiinalaisten kanssa joen rannan kuuluisalla Bundilla. Se on laaja jokeen rajautuva bulevardi. Toista puolelta kulkureittiä reunustavat länsimaiset mm. barokkia, uusiklassista rakennustyyliä edustavat myös juhlavalaistut rakennukset. Väen määrä tihenee. Järjetys on täydellinen: ei rähinää, ei tönintää, ei örinää tai humalaisten sekoilua. Poliiseja on toki paikalla, koska Bundille johtaa katuja, joissa autot ja ihmismassat kisaavat elintilasta. Lauantai-illan oleilun joutilaisuus tuntuu tekevän meille ihmisille hyvää.

Komeimpana maamerkkinä on Oriental Pearliksi ristitty torni, jonka mielikuvituksellinen valojen vaihtuminen vangitsee katseen lähes päättymättömään tuijotukseen. Lähellä valtavassa valolieriössä väriään vaihtavat meduusat ohjaavat mieltä hypnootisiin sfäärehin.