Vesiputouksille ennen rautatietä (torstai 16.7.)

Tänään siirrymme junalla Shanghaihin. Olemme ostaneet liput junaan, joka lähtee illalla  n. kello 22. Saavumme Shanghaihin seuraavana aamuna n. klo 10.30. Laskutoimituksen mukaan juna on matkalla reilut 12 tuntia. Miten juna voi matkata 300 kilometriä moisen ajan? No, ajamalla 25 km tunnissa? Lippumme ovat slow and soft sleeper matkalle. Soft tarkoittaa, että olemme valinneet kovien ja pehmeiden vuoteiden valikoimasta pehmeät. Kiinnostuneena odotan, onko patja niin pehmeä, että "prinsessakaan" ei tunne nuudelia patjan alla. Vielä emme tiedä petipaikoistamme yhtään enempää. Nukummeko kaksin vai jaammeko nukkumisvaunumme monenkin kiinalaisen hitaan matkan ystävän kanssa. Tulee mielenkiintoinen yö!

Meillä on vielä koko päivä aikaa Keltaisen vuoren juurella. Lähdemme vesiputouksille. Hotellimme pettämätön logistiikka hoitaa retkemme teknisen puolen yhdestä retkiaikeen vihjeestä. Taksi tulee ovelle, vie putouksille, taksikuski hakee luukulta eläkeläisliput, antaa ne meille ja jos haluamme olla kaksi tuntia, joka tuntuu olevan sopiva aika, taksi noutaa meidät sovitusti. Maksamme hotellin respaan koko homman ja istahdamme taksin kyytiin. Toki saamme hotellivirkailijan puhelinnumeron, jos haluamme lyhentää tai pidentää oleskeluamme. Koko lysti maksaa reilut 30 euroa yhteensä.

Jos terveysasemien potilasohjaus toimisi näin, palautelaitteen hymynaamanappula palaisi poroksi asiakkaiden jatkuvasta erittäin tyytyväinen -painelusta.

Päätän antaa Changille (meitä palveleva hotellivirkailija) Aarikan rannekorun, joka minulla on jäljellä juuri tällaisia tilanteita  varten, kun haluaa osoittaa suunnatonta kiitollisuutta ammattitaitoisesta ja pihtaamatonta palvelua antaneelle ihmiselle. Hän järjesti meille hotellihuoneeseemme myös lisäaikaa kello 17 asti, kun muuten olisimme joutuneet jättämään hotellin tietysti keskipäivään mennessä ja juna Shanghaihin lähtee vasta myöhään illalla.

Vesiputousreitillä ihailemme virtaavan ja putoavan veden lisäksi hienosti rakennettua luontopolkua. Polun varrella ihastelemme uljaita bambumetsiä, joiden läpi valo siilautuu aivan omalla herkän heleällä tavallaan. Polun kaiteiden suhteen on taas kerran nähty vaivaa. Paikoin kaiteet muistuttavat bambua ja paikoin luonnonmuotoisia puun paksuja oksia. Näen kaiteiden epäsäännöllisissä risteyksissä ja muodoissa kiinalaisen kalligrafian siveltimen vetoja, jotka ovat kuin aloittelijan jäljiltä mutta merkkejä kuitenkin.

Putouspurossa makaa valtavan lohikäärmeen näköinen kivi. Äänimaaimassa kilpailevat kaskaat ja virtaavan veden äänet.

Kun palaamme suurimmalta putoukselta, poikkeamme budhalaiseen temppeliin. Ostamme punaisen nauhan, johon kirjoitamme nimemme ja maailman rauhan toivotuksen. Nauhan kiedomme valitsemamme nuorehkon bambun runkoon. Punanauhameri ulottuu pitkin bambumetsää polun varrella ja puron ylittävän sillan kaiteet on kiedottu tuhansilla punaisilla nauhoilla. Vaeltajissa asuu usko hyvää, parempaan tulevaisuuteen. Ihmisillä on unelmia ja sen myötä luottamusta huomiseen.

Kun arvioit bambua, ajattele myös versoja
tai
Millainen bambu sellaiset versot

Odotellessamme hetken taksia päätämme juoda lasilliset vihreää teetä parkkipaikan tuntumassa. Rouva ottaa isosta säkistä kaksi kourallista teenlehtiä, nostaa ne nenälleni. Hän pudottaa lehdet kahteen lasiin ja kaataa kiehuvan veden päälle. Vielä hän tuoksuttaa höyrystä nousevaa mietoa teen tuoksua ennen kuin istuudumme ulos kivipöydän äärelle. Samalla hän osoittaa talon seinustalta aukeavaa hyötypuutarhaansa. Ihailemme sitä. Ryystämme teetä. Rouvan mies tuo puutarhasta avomaakurkun syötäväksemme.

Perheen vähän pullukka noin 10-vuotias poika saapuu isänsä kainalossa kiehnaten pöydän ääreen. Isä kysyy englanniksi, mistä tulemme. Finland otetaan tarkempaan käsittelyyn. Osmo alkaa etsiä älypuhelimestaan karttaa. Poika pyrähtää pois isänsä kainalosta. Ehdin jo tuomita hänen lyhytjännitteisyytensä. Anteeksi! Kohta poika saapuu kantaen maapalloa, joka asetetaan pöydälle ja etsitään Finland. Sitten käydään läpi matkareittimme. Perhe on lähtöisin Pekingistä.

Minuutilleen taksimme jo töräyttää torvea. Teelehdet jäävät hitaaseen liikkeeseen rouvan lisäämään kuumaan veteen, kun huiskautamme jäähyväisemme.