Laadukasta bussikyytiä Tangkouhun

Tutkimme bussilippujamme, jotka ovat täysin kiinankielisiä. Nokkeluudella selvitämme, että istuinpaikkamme lienevät 12 ja 13, koska tuo numeroero on ainoa ero lipuissamme. Lippujen tekstissä esiintyvä toinen numero on 5. Se lienee laiturin numero.

Tapaamme bussiasemalla virkaa tekevän ja toimettomana istuvan poliisin. Kävelen maltillisesti häntä kohti. Hän nousee koppalakkinsa lippaa hieroen. Näytämme lippujamme. Levittelemme käsiämme. Mies jättää toimipaikkansa tuolin, ottaa muutaman askeleen ja viittaa vasemmalla olevaan halliin. Hän nostaa viisi sormea ja suusta pulpahtaa five. Hymyilemme, nyökytämme, xie xie. Salapoliisityömme tulos lähtölaiturin suhteen pitää yhtä poliisilla olevan tiedon kanssa. Tavarat turvatarkastuksen hihnalle. Tarkastava virkailija keskittyy teen juontiin ja laukkumme liukuvat odotussalin puolelle.

Odotushalli on siisti ja ilmastoitu. Toiletissa ovat ovelliset, katottomat karsinakyykkyvessat. Vuoronsa odottaja voi kyykkijöiden näkyvistä päistä päätellä, mikä karsina lienee vapaa. Ei ole syytä häveliäisyyteen. Ottihan aurinkokuningas Ludwig XIV vastaan vieraita perustarpeitaan tehdessään.
Siivooja pyörii joukossa työtyytyväisyys tipotiessään. Tarjolla on kuitenkin asiallisesti saippuaa ja vettä. Märin mutta puhtain käsin on hyvä palata odottelemaan.

Bussiin mennään kuin lentokentällä tarkastusportin kautta. Se on siunaukseksi meille. Emme joudu väärään bussiin. Linja-auto on ilmastoitu, siisti ja hieno. Jalkatilaa on kuin lentokoneen exit-paikoilla ja selustaa voi säätää.

Paikkamme 12 ja 13 ovatkin peräkkäisillä penkeillä. Kiinalainen suostuu vaihtamaan epäonneen viittaavan paikkani omaansa Osmon vieressä. Kiittelemme. Kohta mies kääntyy uudelleen puoleemme lippuineen. Ehdin jo ihmetellä, onko kiinalainen taikauskokin haihtunut. Siitä ei ollut kuitenkaan kysymys. Liput pitää vielä vaihtaa, että siirto on rehellisesti viety loppuun.

Linja-automatkan taso ja sujuvuus kertovat yhteiskunnan huimasta kohenemisesta Kiinassa. Olemme ainoat ulkomaalaiset. Takana istuva nuori mies esittää tavanomaiset ulkomaalaisille suunnatut kysymykset. Hän puhuu vallan hyvin vierasta kieltä. Matka joutuu hyviä teitä vajaassa neljässä tunnissa. Yksi pissatauko pidetään huoltoasemalla. Bussissa on miellyttävästi 24–26 astetta, ulkoilman lämpötila näyttää vaihtelevan 32 - 35 asteen välillä.

Ohitamme muutaman taajaman, jossa kohtaamme taas tyhjyyttä ammottavat pilvenpiirtäjät ja toimintansa lopettaneet pröystäilevät hallintorakennukset. Niiden mahtipontisia sisäänkäyntejä vartioivat isot sammaloituneet betoniset leijonat tai norsut ja haalean punaisiksi auringossa paistuneet riekaleiksi repeytyneet kiinalaiset lyhdyt. Moinen näky ei jätä kylmäksi. Ahdistaa järjetön rahan käyttö. Yhteiskunta on murroksessa. Maalta paetaan ja ajetaan väkeä suuriin kaupunkikeskuksiin.
Bussipysäkki Tangkoussa osuu ihan hotelliimme nurkalle. Luultavasti kaikki paikkakunnalle matkustavat suuntaavat Keltaiselle vuorelle. Alue täyttyy ravintoloista, eväs- ja varustekaupoista ja hotelleista.

Keltainen vuori, Huangshan, sijaitsee Kiinan Anhuin maakunnassa. Vuoristo on kuuluisa maisemistaan, vuoriston graniittihuipuista ja alueen tyypillisistä sateenvarjomännyistä, Pinus hwangshanensis- lajistaan.

Alue kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Vuoriston korkeimmat huiput ovat 1800 metrin tuntumassa. 77 huippua kohoaa yli 1000 metrin korkeuteen.

Vuoriston on hioutunut meren pohjasta mesotsoonisella maailmankaudella 100 miljoonaan vuotta sitten, kun meri hävisi maan kohotessa. Sen jälkeen jäätiköt muotoilivat vuoria kvartäärikaudella niille ominaiseen muotoon. Vuoristolle ominainen muoto on vuosisatoja puhutellut kuvataitelijoita ja runoilijoita. Maisemaelämykselle uskolliset kiinalaiset tussimaalarit tuntuvat rakastavan juuri tämän vuoriston näkymiä.