Nimen arvoitus

黄山

Ihmettelen, mistä Keltainen vuori on saanut nimensä. Kiviaines on hyvällä mielikuvituksella hennon keltaista mutta paikoin se on mielestäni vanhan roosan väristä.

Nimelle on hyvin itsekäs selitys. Vielä ennen 700-lukua vuoren nimi oli Yishan. Vuonna 747 silloinen keisari määräsi vuoren nimeksi Huangshan. Sille puolestaan on arvattava syynsä: keisarin nimi oli Keltainen keisari (Huang Di). Perimätiedon ja uskomusten mukaan juuri tämän luonnonmuodostuman kohdalta Huang Di nousi aikoinaan taivaaseen. Saattohoitoon perehtyneenä voin sanoa, että hänellä on totisesti ollut keisarin arvoinen maallisen vaelluksen päätepiste. Tosin kuoleman portin jokainen kohtaa yksin ja lääkärinä soisin, että jokaiselle kuulutus viimeiselle portille olisi inhimillinen ja jos mahdollista, seesteisen levollinen irtautuminen maallisen vaelluksen eriarvoisuudesta.

Kalliot ovat välillä pyöreiksi hioutuneita ja paljaita. Muodot ovat syntyneet jäätiköiden ja sateiden veistostaiteena. Ne muodostavat röykkiöinä mitä erilaisimpia hahmoja, joita ihmisen mielikuvitus nimeää. Toisissa kohdin hurjan jyrkät rinteet putoavat alas laaksoon ja näyttää kuin joku olisi kakkuveitsellä käynyt huipulle tekemässä samansuuntaisia mutta erisyvyisiä viiltoja. Männyt kasvavat syvänvihreinä ja matalina suorastaan sateenvarjomaisina kuten niitä on nimitettykin. Rodopensas on varsin yleinen reittien varrella.

Jos käy keltaisella vuorella, pitää ehdottomasti käydä tervehtimässä mäntyä, jonka nimi on vieraita tervehtivä mänty. Sillä on kunnioitettavasti ikää 1500 vuotta. Kävimme moikkaamassa ja tietysti valokuvaamassa sen vaelluksen lopulla.

Palatessamme köysiradalle oli toki vielä hyvästelevä mänty.