Odotus Keltaisen vuoren kohtaamiseen on kihelmöivää

Palvelu Cheng Jin hotellissamme on pienintä piirtoa myöten loppuun asti hiottu. Tuntuu helpottavalta parin päivän täysummikkomeiningin jälkeen. Hetkessä muodollisuudet on suoritettu, meidät on viety suorastaan upeaan huoneeseemme, jossa blogin kirjoittajalle on oma eristetty nurkkauksensa pöytineen ja tuoleineen.

Palaamme karttaharjoituksiin aulan vastaanottoon. Vaivatta englantia puhuva naisvirkailija käy kartalta läpi huomisen päivämme kulun. Tuntuu, että hän lukee ajatuksemme ja huolenkin aiheet. Emme ehdi kysyä, kun hän jo vastaa! Suusta pulppuavat kellonajat, lähtöpisteeseen vievän bussin aikataulut ja hinnat, matkan kesto, Keltaisen vuoren vaellusreitti ja sen vaihtoehdot, köysiradat, ratamatkan kestot ja tietysti joka vaiheen hinnat. Vilkaistessaan meitä hän ei unohda kertoa, että eläkeläisille on tiettyjä alennuksia. Yli 70-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. "Se ei koske meitä, olemme vasta 65-vuotiaita!" huomautamme. Aamiainen alkaa kello 6 ja ensimmäinen bussi starttaa klo 6.30 ja sitten puolen tunnin välein. Virkailija vetää henkeä, hymyilee ja katsoo meihin; hän näkee, että meiltä ei menointoa puutu.

Noudatamme kiinalaista neuvoa:

Ennalta varautunut kärsii vähemmän vastoinkäymisistä. 

Tai vielä pontevammin:

Jollet suunnittele ennakolta, on seurauksena kaaos.

Koska emme ole kaaoksen ystäviä varsinkaan vieraassa toimintaympäristössä, käppäilemme vielä lähitienoolla etsimässä aamun yhteysbussiin lippuja myyvää luukkua. Luukulla puhutaan vain kiinaa. Toki virkailija tietää ulkonäkömme perusteella, minne aiomme suunnata. Hän tuulettaa Keltaisen vuoren kauniita pääsylippuja käsissään. Niitä ei voi ostaa edellisenä päivänä. Poistuessamme huomaamme, että luukulle johtaa tiukasti aidattu jonotusväylä, joka on kymmenien metrien mittainen. Nyt se on tyhjä mutta kaikki lienee aamulla toisin. Siis aikaisin liikkeelle.

Seuraamme myöhään iltapäivällä kadun vilinää hotellimme ikkunasta. "Hyväkuntoisilta näyttävät", Osmo kommentoi. Kaikki väki tuntuu tulevan vuorelta. Reput selässä ja useimmilla heiluu kädessä matkamuistotarkoituksessa ostettu / myyty puinen kävelykeppi. Siihen on kiinaksi kirjoitettu kaksi merkkiä, veikkaan keltainen ja vuori.

Lähdemme syömään. Vastaan ontuu nuorehko mies naama kärsimyksen irvistyksessä, otsalla helmeilevät hikikarpalot ja vaimo tallustaa vierellä kärsivän näköisesti. Diagnoosini on Compeed-laastarin puute. Nähtäväksi jää, miten raskas reissu on edessä. Varmaa on, että portaita tulee riittämään ja tungoksen tuskassa lääkitsee vain kärsivällisyys. Se saattaa maistua vähän kitkerältä meidän malttamattomille mielille.

Toivon, että tuleva odotettu kohtaaminen Keltaisen vuoren kanssa sisältää hyvin suunnitellun toteutumisen ohella yllätyksiä. Blogin kirjoittajalle ne antavat vauhtia.

Ei tarinaa ilman sattumaa.

Jinghshi Tongyan rohkaisee meitä matkaan:

Maailma on avoin rohkeille, varovaisen on vaikea ottaa askeltakaan.