Tantan vai kotkot

Hotellissa ei yllätykseksemme olekaan päivällisravintolaa. Menemme kadun yli "Kahden sisaren ravintolaan". Haluamme lihan ja vihannesten ohella tänään myös riisiä. Mutta haluamme nimenomaan riisä, jonka joukossa on kananmunaa. Miniämme tekee tuota herkkua käden käänteessä.

Nyt tulee taas ymmärrysblokki. Tarjoilija ei ymmärrä egg, ei tan tan. Nälkä panee hermostumaan. Alan jälleen kotkottaa: kot, kot, kot. Ei ymmärrä. KOT, KOT, KOT, KOT!!! Samalla piirrän kananmunan muotoa valkeaan pöytäliinaan. Toinen jalkani on lähdössä ravintolan keittiöön kananmuna-astialle. Yhtäkkiä tarjoilijan päässä välähtää. Asia selvä! Hän kiitää tilauksen kanssa keittiöön. Saamme kuin saammekin juuri toivomaamme herkkua.

Ehdotan Osmolle, että uuden arjen valjettua ostan runsailta munamarkkinoilta (niitä on vatikaupalla joka paikassa) keitetyn kananmunan ja alan kuljettaa sitä mukanamme havainnekappaleena niin ei tarvitse kotkottaa joka ravintolatilauksen yhteydessä. Helpompaa on valokuvata munakori ja esittää kuva ruokatilauksen yhteydessä. Voin toki saada silloin vadillisen munia.

Toinen vähän hymyä nostattava piirre ravintolassa on olutpullo. Tarjoilija kysyy, mitä aiotte juoda. Tilaamme olutta. Kylmä pullo nosteaan pöytään, tuodaan lasit pullon viereen. Sen jälkeen lähes joka kerta tarjoilija kysyy, avaanko tämän pullon teille? Kaipa se on vielä yksi harkinnan hetki: aiotko todella nauttia alkoholia? ;-)