Löytääkö taiteen rakastaja tiedon valtatiellä paratiisiinsa? (lauantai 18.7.)

Shanghain ylle on jo laskeutunut ilta, kun istun kirjoittamaan mennyttä päivää, lauantaita. Ilta on lähes 23 000 askelta aamua viisaampi tai vähintäänkin kokeneempi. Päivä on niin tiheänä elämyksiä, havaintoja ja ihmettelyä, että tapahtumia on vaikea jäsentää, järjestää käsitettävään kirjalliseen muotoon.

Opaskirja ylistää Shanghain taidemuseota pidäkkeettömin laatusanoin. Päätämme aloittaa sieltä. Museo sijaitsee aika lähellä majapaikkaamme. Niin me vielä lähtiessä luulemme ja aika moni muukin luulee. Saavumme "kohteeseen", jota ei ole. Kuulemme ohikulkijalta, että siinä on vain ravintola. Emme kyllä sellaistakaan huomanneet. Kysymme neuvoa paikallisen oppaan oloiselta. "Juuri niin! Kartan mukaan se on tuossa mutta ei se siinä ole. Se on tuolla toisaalla". Lähdemme siihen suuntaan. Jututamme muutamia kielitaitoisia penkingiläisiä yliopisto-opiskelijoita ja saamme taas uuden vinkin.

Ajelemme hyvin toimivalla metrolla jälleen uusia linjoja ja nostamme päämme oudolla seudulla maan pinnalle.

Taiteen rakastajat ovat hävinneet. Kukaan ei tunnu tietävän fantastisen upeasta Shanghain taidemuseosta yhtään mitään. Netti ja netin karttahaku pyörii kaikkien puhelimissa ja mustat päät taipuvat saman kartan ylle. Tuolla sen pitäisi olla...

Teemme useita tunteja aamupäivällä tutustumista eri metrolinjoihin ja kyllä todella Shanghain metro on loistava! Siellä ei eksy. Luovutamme museohaaveen tällä erää. Sanomme taiteelle huihai!

Silkin houkutus 

Suuntaamme niin sanotuille ranskalaisille kortteleille. Löydämme plataanibulevardit ja lohdutukseksi aamun harhailusta astumme Hu(a)i Hai kadulla sisään Silk King liikkeeseen.

"Kotelomekon teko kestää viisi päivää". No sekin vielä! Nyt osui kohdalle hyväosaisten ihmisten takaiskujen päivä. Yhdeksän vuotta sitten miesten puku valmistui yön yli. Päivä taitaa olla oikea vastahankojen tihentymä.

Kiinalainen ajattelija muistuttaa sisälläni hääräävää hätähousua:

Hitaasta työtahdista käsityöläinen tunnetaan.

Kuljeksin silkkikaupassa ja Osmopa näyttää tarranneen silkkipaitaan ja hänessä on virinnyt selvä shoppailun meininki. Hän rientää jo sovittamaan paitaa. Hihat ovat liian lyhyet ja ehkä hänen keskivartalonsa on keskimääräistä jämäkämpi bambu. Räätäli rientää Osmon kimppuun mittanauha käsissään. "Teen toki herralle paidan maanantaiksi (kaksi päivää). Ryhtykäämme valitsemaan tyylikästä silkkiä!"

Pääsen makutuomariksi. Valitsemme mustavalkoista silkkiä. Värivalinta tekee paidasta monikäyttöisen ja tyylikkään. Mittoja otetaan moneen kertaan: miehestä, hänen nykyisestä omasta paidastaan ja sopimattomasta kaupan paidasta. Varmaan soveltaen saatuja mittoja syntyy oivallinen ja monikäyttöinen silkkiluomus.

Hongloumeng ohjeistaa:

Ota mitat kuusi kertaa ennen kuin leikkaat puvun.

Paidan leikkaamiseen näyttää riittävän kolmesti otetut mitat. Tyylikäs paita räätälin näpeistä kehkeytyikin.

Harhailen ja plaraan sattumanvaraisesti mekkorekkejä. Valpastun. Kiukkumieli laimenee. Yksi leninki herättää huomiota leikkauksellaan ja ennen kaikkea kankaan kuosi on hurmaava. Englantia hyvin puhuva myyjä kannustaa sovittamaan. Teen sen. Mekko on kuin ompelijalta päälleni valutettu. Se istuu edestä, se istuu takaa, se tuntuu hyvältä. Myyjä toisensa jälkeen käy peukuttamassa ja kannustamassa. Sehän on heidän työtään, kaupantekoa.

"Otan tämän!" Siinä ei nokka kauan tuhissut. Yksi, ensimmäinen ja ainoa sovitus ja kauppa on selvä. Mielialakin kohenee.

Olen päivitellyt kiinalaisten lihomistaipumusta. Kun vilkaisen mekkoni kokoa, laitan suuni suppuun. Kotimaassa kokoni on XS tai S, nyt ostamani mekon lapussa lukee XL. Lohdutan itseäni, että naiset täällä on valettu eri muotista kuin Euroopassa. Vähän sama, kun vatsakas mies muistuttaa, ettei hänellä suurta vatsaa ole, sattuu vain olemaan notkoselkä.

Ranskalaisittain 

Olemme ranskalaisissa kortteleissa, joissa pitäsi olla pariisilaiskahviloita. Ei näy, ei osu kohdalle. Silkkikaupan myyjä opastaa lähimpään kahvilaan. Saamme eurooppalaisesta kahvilasta italialaista lattekahvia ja tanskalaiset suussa sulavat voilta ja sokerilta maistuvat mehevät pullat.

Jatkamme ranskalaismalliseen Fuxing Parkiin, joka toden totta jäljittelee Versaillesin symmetrisiä muotoja. Vietän lumoavan tuokion puiston bulevardin reunakivetyksellä istuen mahtavien plataanien reunustaessa käytävää, kun katselen, miten eri-ikäiset kiinalaiset tekevät musiikin tahdissa jonkinlaista improvisoivaa taiji-liikuntaa. Heidän kasvonsa kertovat täydellisestä keskittymisestä ja katseiden kääntymisestä omaan sisimpään. Mukana on pari miestä ja naista. Sivummalla seisova harvahampainen hymysuinen vanhahko mies tekee omia pieniä liikkeitä perin onnellisen näköisenä.

Arvostan heitä kaikkia. Heillä on juuri nyt jotain, mitä rahalla ei koskaan saa. Rauhaa, hetkessä olemisen harmoniaa ja herkkää itsensä kuuntelua, joka muovaa heidän liikkeitään. He näyttävät olevan syvästi ja tietoisesti läsnä juuri tässä hetkessä, elämänsä oleellisessa merkityksessä.

Museon lopullinen metsästys

Ummikko on merkkien valtakunnassa vielä enemmän pihalla kuin Euroopan vieraskielisillä alueilla.

Palaamme hotellille ja päätämme testata neljän tähden asuinsijamme palveluhenkisyyden. "Voitteko ystävällisesti selvittää, missä on tällä hetkellä Shanghain taidemuseo?" Näillä sanoilla aloitamme ja tiedämme vastauksen. Virkailija tutkii nettiä ja sanoo: "Se on tässä aika lähellä..."Hän lähestyy kynineen kohti levittämäämme karttaa. Kynän terä osuu juuri kohtaan, jossa museo ei ole.

Yritän ehdottaa, että hän soittasi netissä olevaan museon puhelinnumeroon ja tiedustelisi tämänhetkisen sijainnin. Hän kirjoittaa numeron paperille ja kohoittaa meitä soittamaan itse. Sanomme, että emme puhu kiinaa. Voisiko hän tehdä vielä tämän palveluksen. Hän soittaa. Numero ei ole käytössä! Jostain hän onkii uuden numeron. 0 100 100 sieltä löytyy kaikki tai 020202 Fonecta, Sari hei! pyörivät päässäni.

Pyytämättä virkailija soittaa sinne ja saamme kuin saammekin sinnikkyydellä museon tämänhetkisen sijainnin selville. Kiitämme vuolaasti. Turismi vaatii sitkeyttä ja oman toimintamallin pakkosyöttöä, ihan varovasti ja maltilla. Pyytämättä saamme aukioloajan. Sisäänpääsy on vapaa. Mutta onko museo maanantaina auki, sitä vielä jännitämme.

Huomenna sunnuntaina matkustamme junalla päiväksi Suzhouhun. Se on yksi Kiinan pittoreskeistä Venetsioista. Junaliput kävimme jo rautatieasemalla selvittämässä ja ostamassa melko sujuvasti. Virkailija oli kuitenkin sitä mieltä, että lähdemme varhaisemmalla junalla kuin hänen kanssaan sovimme. Se ilmenee junalipuistamme.