Matkakuumetta

Vuorotteluvapaa lähestyy tiikerin loikin. Kiinan Venetsia, Lijiang, odottaa. On ontto tunne kuvitella itsensä puhe-, luku- ja kirjoitustaidottomana harmaana pantterina tummatukkaisten aasialaisten kuhisevassa ihmisjoukossa. Lento Shanghaihin nousee aprillipäivän iltana. Jos alan taipua kiinalaiseen taikauskoon, matkasta tullee yllätyksellisen mielenkiintoinen.

Matkakuume on positiivista kuumetta toisin kuin lintuinflunessan. Sitä ei ole syytä ryhtyä lääkitsemään ainakaan länsimaisen lääketieteen keinoin. Mitähän konsteja kiinalainen lääketiede tarjoaa sen hallitsemiseen? Kokeilen teen juontia, sisimpäni kuuntelua ja tasapainon hallintaa seisomalla yhdellä jalalla hampaita pestessä. Eiköhän siinä ole taijin kotikutoisia alkeita.