Pirtanauhan tuotantolaitos ja syömäpuikot 

Teetuokio 

OPM-2

Viime vuosisadan puolessa välissä, kun olin nuori, ei ollut niin kiire kommunikoidessa (ei lähetetty tekstareita), että asioilla olisi ollut yhteisesti sovitut lyhenteet. Nyt jokainen tietää mitä tarkoitat, kun kommentoit EVVK. Kantasi sisältö on yksiselitteisesti OK. Kun viikonloppu ja relaaminen lähestyy ja suunnitellaan etkoja, sovitaan OPM (= oma pullo mukaan).

Tänään HS uutisoi, että saapuessamme huhtikuussa Kiinaan, siellä astuu voimaan 5 prosentin syömäpuikkovero. Ennakoinevat, että poropeukalot tiputtelevat puisia puikkoja ja tuhlaavat aterialla useammat kertakäyttöpuikot. Kannatan metsien suojelua yhdessä kiinalaisten lasten kanssa, jotka ottivat suoraan yhteyttä pääministeri Wen Jaobaoon. Siksi otamme käyttöön uuden koodin OPM-2, omat puikot mukaan. Kakkonen pitää liittää viestiin, että ei tule sekaannusta. Joku tulisi muuten paikalle oma pullo mukana (OPM-1) ja saisi sitten noukkia ruokansa sormin.

HS uutisoi laajasti Kiinan Nokia-kännyköiden väärennöksistä. Ilmoitan nyt siirtäväni kaiken pirta- ja lautanauhatuotantoni Kiinaan 1.4-27.6.06 väliseksi ajaksi. Myös nauhojen suunnitteluyksikkö siirtyy mukanani. Piraatteja ei tarvitse pelätä ja tuotantosuunnitelmat voivat mennä uusiksi heti Shanghain lentokentällä tullin pistokokeessa, jossa ruuvipuristimeni ja muu "konekantani" takavarikoidaan, kun en tiedä mitä pirta on kiinaksi. Taidan kietoa nauhavyön lanteilleni ja voin antaa pienen työnäytöksen tullille. Näin pääsen kuin koira veräjästä tai ammattikielelläni lanka pirrasta.

Katoavan pilven juomaa

Jo helmikuussa kirjoitin blogissani valmistautuvani Kiinan matkaan juomalla teetä. Sanotaan, että viini on viisasten juoma. Nyt uskon, että tee on tyyneyteen pyrkivien juoma. Vihreä tee on katoavan pilven juomaa.

Kiinalainen taolaisrunoilija Lu Tong (795-835)on pohtinut teen vaikutusta juojaansa. Kirjoitan hänen mielikuviaan mukaillen spontaanisti oman juomakokemukseni perusteella:

Ensimmäinen kupillinen kostuttaa huuleni ja hivelee karhean kurkkuni.
Toinen kupillinen karistaa vilun kehostani ja potkaisee villasukat jalastani. Valkea lumi leijuu alas kuin hidastetussa filmissä. Kohta on huhtikuu.
Kolmas kupillinen vie minut virtaavien ajatusteni äärelle
se viivyttää minua tempoilevien pohdintojen risteyksessä
ja pysäyttää pinnalle pyrkivän ajatuksen äärelle.
Nostan jo neljännen kupillisen huulilleni. Mietteissäni:
joku vaeltaa Kiinassa ennen aamun usvan haihtumista keräämässä ikivihreän teepensaan pehmeitä nuppuja tai vasta-auenneita lehtiä.Niistä tulee valkeaa teetä.
Läheisellä kotini kadulla joku puhuu kännykkään.
Toinen manaa punaisen aallon kulkua viivyttävää riesaa.
Pörssikurssit ovat levottomalla tuulella.
Olemme kaikki erilaisia
omalla tavallamme toisenlaisia.
Lasken kupin ja ajatukset asettuvat suvantoon.

Menin tänään auringon paistaessa ostamaan nakkeja läheisestä K-kaupasta. Olin kassalla, kun ovesta astui iäkäs mies. Hän pysähtyi kuramatolle ja sanoi kuuluvasti: "Hyvää huomenta kaikille ja ennen kaikkea kullannupulle. Tänään on ihana aamu!" Samalla hän katsoi kassaneitiä, joka nyökkäsi. "Onpa teillä valoisa tunnelma," totesin. "On niitä toisenkinlaisia, vastasi nainen kassalta." Keräsin nakkini. Mies kasseineen pelasi hedelmäpeliä. Vilkaisin häntä ja hän katsoi minua. Hymyilin, hän takaisin.

"Sua toinen tuskin tarvinnee
mut väärin on jos mieles suljet
sill´ ehkä hälle tarpeen on
hymyilys vain kun ohi kuljet"

(Charles Dickens)

Katoavan pilven juoma pitelee minua valveilla, vaikka uusi päivä on jo alkanut. Mieleni on tyyni, kun painan pääni tyynylle.