lauantaina, toukokuuta 06, 2006

Rakastamisen taito ja mahdollisuus



Kuva 1: "Kevätsiivoukseen välineitä"









Kuva 2: "Arjen pyöritystä." Kolemen kaivon systeemi: ylinnä juomavesi, sitten vihannesten pesuvesi ja kolmas kaivo pyykille.









Psykoanalyysin isä Freud sanoi aikanaan, että ihminen on terve, jos hän pystyy rakastamaan ja tekemään työtä. Kiinan televisiossa on yksi englannin kielinen virallinen TV-kanava CCTV9. Aika usein kanavan avattuaan tajuaa, että mikä tietoa lisää, se tuskaa lisää.

Hiljan tuli CCTV9:ltä dokumentti kouluikäisistä lapsista, jotka käyvät kiinalaista sisäoppilaitosta, koska heidän vanhempansa ovat hakeutuneet paremman toimeentulon ja sen myötä paremman tulevaisuuden toivossa kaupunkiin tehdastyöhön. He työskentelevät 12 tuntia päivässä, 7 päivää viikossa. He eivät tämän takia voi hoitaa jälkikasvuaan. Sisäoppilaitosten lapset eivät toki ole huonossa asemassa. Heillä on oppituntien ohella aikuisia tukenaan läpi vuorokauden. He saavat koulutusta, oppivat varsin sosiaalisiksi ja toimimaan ryhmissä. Heille on taattu ruoka, puhtaus ja vaatteet. Vanhempiaan he tapaavat vain näiden lomilla, joita Kiinassa on kolmesti vuodessa. Näin ei pääse syntymään luontevia, kiinteitä suhteita biologisten vanhempien ja lasten välille. Vanhemmat kyllä totisesti osaavat tehdä työtä. Lastensa rakastamisen luonnollista mahdollisuuta ei arjessa ole. Vanhemmat sietävät tätä ristiriitaa luultavasti vain siinä toivossa, että ankaralla työnteolla he takaavat lapselleen paremman tulevaisuuden. Ansiotaso kaupungin tehtaassa voi olla kymmenkertainen maaseutuun nähden.

Dokumentissa esimerkkipojalla oli hyvä kontakti isovanhempiinsa. Lukutaidoton isoäiti "valvoi" pojan englannin kielen opintojen edistymistä. TV-lähetyksessä asian tiimoilta haastateltu sosiaalitäti piti selvänä vääristymänä tätä lasten ja heidän vanhempiensa erossa elämistä. Asian tolaa ei mitenkään kaunisteltu.

Sisäoppilaitoksia on toki ollut Euroopassakin vuosisatoja. Niissä on opintonsa ja elämän eväät saanut mm. Englannin yläluokka. Millaisia aikuisia sieltä on kasvanut...Näinä päivinä uutisoitiin myös Euroopassa, että Iso-Britaniassa nuoret aikuiset arvostavat enemmän "helppoa" elämää kuin lasten hankkimista. Suomalaisissa ns. trendikkäissä naistenlehdissä on mielestäni huolestuttavan kiihtyvällä vauhdilla käsitelty asiaa "naisen oma aika / elämä". Lapsi ei tunnu kuuluvan "omaan elämään".

Räikeimmillään naiseuden ristipaineet näkyvät amerikkalaisissa tosi-TV / plastiikkakirurgiaohjelmissa. Niissä naiseuden haave ei ole kasvava kohtu vaan litteä vatsa. Ilta-Sanomat näyttää uutisoineen Suomeen asti, että Tom Cruise laittoi vasta synnyttäneen Katien-vaimonsa kuntokuurille. Voihan vitjat!

Naisten keskeinen ja tavoitteelinen rooli työelämässä, korkea koulutus ja taistelu pysyvästä työsuhteesta sekä merkittävästä työkokemuksesta ilman muuta vaikeuttavat oikean hetken löytämistä äidiksi tulemiselle ja olemiselle. Ihmisiksi eläminen on riivatunmoisessa ristipaineessa. Omalla työpaikallani työntekijä ei enää ole työntekijä vaan henkilöstövoimavara. Mihin tämä vie, kuka tätä kestää?

Lähes satavuotiaana kuollut tyrvääläinen meijerikkö-mummuni Aino Alina Pasonen tapasi tyynesti todeta: " Ei ole aijat niinku oli ennen."

Tilastot kertovat, että Suomessa syntyvyys on pysynyt vakaalla tasolla, ensisynnyttäjän keski-ikä vain on nousussa. Eivät nuoret naiset yksin ole "syypäitä" vauvakumeen torjumiseen. Heitä muovaa yhteiskunnallinen elämän meno, arvomaailman muutokset ja kehitystavoitteet. Ne vinouttavat ihmisen biologisen minän toteutumista.

Jokainen tarvitsee ns.omaa aikaa. Kukaan ei jaksa olla tauotta vuorovaikutuksessa. Pidetäänkin toisaalta terveyden merkkinä, että ihminen pystyy ahdistumatta olemaan yksin, tuntematta "negatiivista" yksinäisyyttä. Näin on varsinkin teknisesti tiheästi verkottuneessa yhteiskunnassa.

Tämä purkaus olkoon pieni ääni Kiinasta lähestyvän äitien päivän tiimoilta. Omaa aikaa olen minäkin haalinut niin pirtanauhan parissa kuin kalligrafiasivellin hyppysissä. Työelämän vaateita olen paennut Kiinaan asti. Yhteiskunnan päättäjät ovat tässä suhteessa olleet ainakin minulle armollisia. Osaan arvostaa tätä työelämän "katkaisuhoidon" vaihtoehtoa. Kaukaa näkee laajemmin. Helpottaa, kun huomaa, että ei yksi muurahainen kekoa rakenna.