Tyhmyydestä sakotetaan – mutta kalvaako puolirehellisyys?

Eilen (8.6) kiukuttelin Visa-kortilla maksamisen vaikeudesta. Nyt ei enää tarvitse. Korttia ei enää ole. Tänään se sitten tapahtui. Lompakkoni katosi repusta keskellä puolipilvistä päivää. Kovin harvakseltaan juuri minä olen matkan aikana vaihtanut euroja. Tänään satuin vaihtamaan 100 euroa ja vieläpä Osmon passilla. Meni täydestä. Kyllähän sitä sanotaan, että pitkä avioliitto muuttaa puolisot toistensa näköisiksi...

Kävelin vanhassa kaupungissa ja tein muutaman pienen ostoksen ja palasin sitten kohti hotellia. Kadulla totesin kyllä yhden miehen töytäisseen minua, joka täällä on epätavallista. Vilkaisin häntä mutta se siitä. Poikkesin markkinoille ostaakseni lautanauhalankaa. Silloin täti sanoi, että pieni punainen reppuni on auki. Totesin, että en voi ostaa lankaa, koska olen selvästikin rahaton.

Hiljalleen kirkastui, että lompakossa oli tietysti vasta hankitun käteisen lisäksi Visa-kortti ja ajokortti. Silkkaa tyhmyyttäni kannoin niitä mukanani, koska autolla en täällä aja ja Visa-korttini pin-koodi oli häipynyt päästäni, kun painoin sinne matkalaukun koodin kotoa lähtiessä. En siis ole Visa-kortilla voinut nostaa rahaa edes seinästä. Olen kokeillut kyllä erilaisia päässäni pyöriviä koodeja tuloksetta. Nyt on kortti kuoletettu ja saan ihan uuden koodin kortin mukana, kun palaan Suomeen.

Lompakosta kyllä selviää missä hotellissa ja huoneessa asumme, koska avainkortti ja hotellikortti olivat lompakossa. Näin rehellinen ”varas” varmaankin palauttaa lähitunteina lompakkoni hotelin vastaanottoon otettuaan selvän rahan omaan käyttöönsä. Tai vaihtoehtoisesti hän tyhjentää hotellihuoneemme poissa ollessamme. Täytynee tehdä jotain huoneen ovikoodille!

Ensihämmingistä selvittyäni menimme selvittelemään lompakkoasiaa hotelin vastaanottoon. Avaimemme uusittiin mutta yllättäen virkailija kertoi, että jostakin koulusta opettaja oli soittanut oppilaan löytäneen lompakon, jossa olisi käteistä ja luottokortti sekä Golden Spring hotellin hotellikortti. Lompakko olisi mahdollisesti minun. Riemastuin! Hotellivirkailija sanoi, että lompakko saataneen huomenaamulla (tänään) nähtäväksi.

Menin aamulla selvittämään asiaa. Opettaja oli "palaverissa" lähes koko päivän eikä ollut tavoitettavissa. Vasta kello 16 hotellivirkailija tuli hakemaan minut, että lähtisimme taksilla koululle. Näin teimme, virkailija lohdutti minua matkan aikana, etten olisi huolissani. Käteinen raha kyllä luultavasti olisi ”hävinnyt”, hän selvitti. Pääsimme koulun lukitusta portista sisälle ja opettaja ojensi paperiin taitetun mytyn, jossa olivat ajokortti, visakortti, taskualmanakka ja hotellikortti. Yritin kysyä missä oli oppilas, joka oli löytänyt lompakon. Olisin palkinnut häntä. Virkailija tulkkasi, että asian ”on vähän epäselvä”. Myös vielä eilen puhuttua käteistä ja lompakkoa sinänsä ei ollut missään. Näin arvelen opettajan itse olleen tuo mies, joka pölli lompakkoni ja yön yli mietittyään päätti olla puolirehellinen, pitää lompakon ja rahat sekä osan hänelle arvottomista papereistani. Iloitsen kuitenkin, että sain ajokortin takaisin. Olin aika "shokissa" koulussa ummikkona. En uskaltanut esiintyä vaativasti, olinhan saanut osan papereistani takaisin.

Yön aikana tapahtumaketju pyöri päässäni. Varkaus mietitytti, koska asiaa pohtiessa kävi yhä selvemmäksi, että opettaja itse olisi varas. Aamulla kysyin uudelleen hotelin virkailijalta, miksi mies ei antanut lompakkoa? Virkailijan mukaan mies oli pitänyt sitä niin vanhana, että oli heittänyt sen pois.(!!?) Miksi hän halusi palauttaa osan papereistani mutta heittää lompakon ja osan papereistani menemään nahkalompakon vähän elämää nähneen ulkonäön takia. Tarina muuttui siis yhä älyttömämmäksi. Saattaa olla, että olemme kouluun vielä yhteydessä...

Tämä oli minulle hyvä opetus, sillä repun vetoketju saattoi olla osittain auki. Mutta toisaalta toivon, että huono omatunto on sitkeän kiusallinen seuralainen pitkään sille, joka tässä jutussa valehteli. Haistan palaneen käryä jutun muututtua yön aikana.