Kotona ja reissun päällä

Kiitos kaikille vaellusmatkaamme kommetoineille. Kuten läheinen kommentoija arvioikin: nyt tuli selväksi, että emme todellakaan ole kohta kuutta viikkoa istuneet hotellihuoneessa ja näpytelleet kännyköiden matopeliä ;-) Pirtanauhan kutominen taitaa olla vielä yksinkertaisempaa kuin matopeli? On selvää, että elämyksiä pitää välillä pureksia, maistella ja jäsentää viriketyhjiössä.

Majesteettisen vuoren kohtaaminen saa todella kokemaan oman pienuutensa ja ymmärtämään, että ihminen pitää vuorta pyhänä.

Kuvasin blogissani vaelluksemme kallepäätalomaisen pikkutarkasti, joskaan en ihan joka kivelle pysähtynyt matkalla panoraamatoilettiin (en ole lukenut yhtään Kalle Päätalon kirjaa, joten hänen faninsa pankoon lainaukseni omaan arvoonsa). Kokenutta ja pelotonta Grand Canyonin vaeltajaa oli jäänyt vaivaamaan, kävimmekö veden tuntumassa muuta kuin lauttarannassa.

Polte rotkon kapeimmalle kohdalle veden ääreen oli kova! Kuten kerroin tajusimme, että aikamme ei riitä alas ja takaisin ylös. Voimat olisivat luultavasti myös kiireessä vaeltaessa ehtyneet, koska ylös noustua piti vielä tehdä tuo mielenkiintoinen matka lautalle. Alakautta joen juoksua pitkin ei siis lautalle olisi voinut vaeltaa. Olimme myös sopineet taksin kanssa, että olemme vastarannalla klo 14. Monien käänteiden myötä osuimme siis lautalle, jolla kulkijat olivat vastarannalla 13.30. Se oli myös virallinen viimeinen päivän Lijiangin bussin lähtöaika.

JOS emme olisi yhyttäneet muuta joukkoamme, jos emme olisi ottaneet taksia, jos olisimme harhailleet autiokylässä, jos lautta olisi kulkenut vain tuon yhden kerran jne. jne. vaelluksesta ja tarinasta olisi tullut erilainen.

Aikaa on vielä muutama viikko... Voi olla että rotkon kokeminen alhaalta käsin on liian kova nälkä kestettäväksi. Olen toivonut äitienpäivälahjaksi "elämysmatkaa". Saattaa olla, että se suuntautuu Jangtse-joen rotkoon.

"Jokainen tuhannenkin mailin matka
alkaa yhdestä, ensimmäisestä askeleesta."

Olemme asettuneet sulattelemaan vaelluskokemuksia hotelliin. Taidamme olla ainoat englantia puhuvat vieraat. Eilen nimittäin hotellin assistant manager uskaltautui koputtamaan ovellemme pyytäen palvelusta. Hän halusi, että englannin kielen taitoisina tarkistaisimme virallisen englannin kielisen tekstin, joka koski yhden työntekijän cv:tä. Osmo nyt taitaakin englannin niin hyvin, että voi toimia viiden tähden kielen tarkastajana ainakin tässä maassa. Jää nähtäväksi pukkaako hänelle tarkastajan keikkaa lisää ennen kuin sanomme goodbye Lijiang!

Tämän päivän kuvat ovat heräävästä Lijiangista aamulla ennen kuin katu täyttyy askelista...