Tuoretta lihaa torilta

Maanantain hulinaa, äreyttä ja torielämää

Heti aluksi kiitän kaikkia blogiani seuraavia ja sitä kommentoivia. Olen todella ilahtunut ”äänistänne”. Tunnen teidän kulkevan matkassani. Tuntuu ihanalta, että synnyinseudullani eletään hengessä mukana. Myös kommentoiva serkkutyttö maalta taitaa olla Kokemäen vaiheilta? Toivon, että blogini seuraajana virkistän päiviäsi aasialaisella näkökulmalla. Ritva- ystävälleni kiitos virpomisesta! Se oli tarpeen, sillä poden pientä flunssaa.

Ilmille ja Kakelle tiedoksi, että juomarahaa ei täällä ravintoloissa anneta (emme ainakaan ole antaneet!) ja laskun maksettuamme saamme ylijäämän viimeistä yanin kymmenesosaa (yksi sentti) myöten takaisin hymysuin.
Vähän hienommassa ravintolassa Osmon otettua esille pikkusikarit ja viittelöityä elekielellä tuhkakupin saamiseksi tarjoilija toi ensin laskun. Torjuimme sen ja tarjoilijakin oli tietysti vähän noloissaan. Seuraavana vaihtoehtona hän piti tulta ja toi sytkärin. Lopulta tuhka saatiin karistettua tuhkakuppiin.

Mitenkähän sitä tottuu kotomaan hintatasoon kolmen kuukauden päästä? Nyt ymmärrän taas miniääni, joka käväisi Helsingin julkisessa vessassa ja joutui pulittamaan siitä euron. Hän oli siitä luvalla sanoen ja oikeutetusti ainakin kiinalaisittain tyrmistynyt. Täällä tuo käväisy ”pienen TV:n huoneessa” maksaa puoli yania eli noin viisi senttiä ja samalla saa sentään katsoa jo aika pitkän pätkän luontodokumenttia. Toilettihuone tosin antaa automaattisen valomerkin, kun olet viipynyt Kiinan hallituksen aineenvaihduntadirektiivissä määritellyn keskivertoviipymän asian äärellä. Valo kyllä palaa muutaman sekunnin kuluessa, jos luontodokumentti on kiperässä vaiheessa.

Ilmi ja Kake olivat kiinnostuneita, saammeko leipää keiton kanssa. Leipää ei täällä syödä ollenkaan meikäläiseen tapaan. Fatillinen keittoa siis ryystetään ja puikkoillaan sellaisenaan. Aamiaisellakin on lähinnä pullia ja muffinseja vastaavia leipäsiä. Kyllä vatsa täyttyy aamuisinkin nuudeleilla, vokatuilla vihanneksilla, riisivelliä on tarjolla ainakin neljää sorttia. Hyvä merkki on, että ruisleivän suurkuluttajana tuo kotomaan herkku ei ole vielä käväissyt mielessäni.

Kävimme tänään koulun vahtimestarin rinnalla valvomassa pienten koululaisten rientämistä oppimisen pariin. Täällä ei ole yleistä oppivelvollisuutta. Koulunkäynti maksaa. Maaseudulta ei ole varaa lähettää kouluun kaikkia lapsia. Sosiaalierot näkyvät jo koulun portilla: Tyylikkäästi meikattu housujakkupukuinen äiti ”pudotti” tyttärensä aika viileästi komean moottoripyörän tarakalta ja lapseen katsomatta sanoi visiirinsä alta hei sitten. Osa lapsista tulee perheen tai firman autolla. Verrattuna käyntiimme lähes kolme vuotta sitten on esim. maastoautoja selvästi enemmän. Suurin osa lapsista kulkee kuitenkin vielä aamu-unisina pyörän tarakalla tai tuojan selässä torkkuen. Innokkaimmat oppijat saapuivat juoksu- ja hyppyaskelin saattajan käsipuolessa.

En ole ollut niin aamuvireä, että olisin etsinyt taiji- puistoa verrytelläkseni yön kankeuden jäsenistäni. Tänäänkin osallistuin ikkunasta koulun jumppamaikan (miespuoleinen) oppituntiin ja toteutin muutamia liikkeitä hotellihuoneessa. Sitten alkoi tulla sellaisia ”taistelulajihyppyjä”, joissa hypätään korkealle kokovartalokierteellä ja lopuksi potkaistaan jämäkästi eteenpäin. Ei riittänyt koordinaatio. Opettaja antoi ilmeisesti omilla taidoillaan lapsille vision liikunnallisen tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Lapset hyppivät lähinnä tasajalkaa. Muutama lahjakas erottui heti joukosta. ADHD- keskittymisongelmainen sai pienen läpsäyksen pyllylle ja mielestäni luunapilla myös jäntevöitettiin elämänriemuisten lasten hallintaa. Toisaalta maanantaiaamu ei työelämässä taida meille kellekään olla niin ruusuinen, ettei vähän tulisi ärähdettyä työpaikalla.

Tänään poikkesimme jälleen torille. Se on varsinainen elämysten tantere. Torielämä näyttää jatkuvan aamusta ainakin iltakymmeneen. Vihanneksia ja juureksia on joka lähtöön. Ne on aseteltu kauniisti nippuihin. Vihannekset ovat hyvän näköisiä ja raikkautta lisätään kastelukannulla. Lihatiski tarkoittaa lihaa levypintaisella tiskillä. Lihat ovat varsin hyvän näköisiä (ainakin aamusta). Myyjä vielä leikkasi silavat pois lihan pinnalta ostajalle.

Jos tietokoneesi muisti alkaa olla vähissä, voi lisää muistia ostaa torilta. Ainakin
nainen ;-) Iso vadillinen aivoja, aika pieniä kylläkin, oli tarjolla. Kieli myytiin kurkunpää kylkiäisenä. Kiireinen voi koota valmiin lämpimän aterian torilta. Täti laittoi liituraitamiehelle kulhossaan herkullisen siipikarjapohjaisen sörselin, jonka hän maustoi ainakin soijalla, tilkalla öljyä ja kämmenellisellä yrttimausteita, joukkoon vielä herkullisen polttavan näköistä soosia. Viereiseltä pöydältä voi ostaa kypsiä nuudeleita muutaman kourallisen, jos ei ehdi itse keittää. Kätevää pikaruokaa!

Liikkuessani hyvin tutkivan näköisenä kamerani kanssa laittoi yksi miesmyyjä tupakkansa piiloon. Kai hän epäili, että olen valepukuinen terveystarkastaja, jos täällä sellaista ammattikuntaa lienee. Heidän huomautuksensa taitaisivat hoitua suhteilla tai lahjonnalla: miltä tuntuisi vuoden turnipsit ilmaiseksi?

Siirryimme sammakko ja surviaisosastolle. Tällä osastolla ei vesi herahtanut kielelle. Kalavalikoima oli runsas. Pienimmät, jos nyt kaloja olivat, olivat neulamuikun kokoa. Oli myös luikertelevia ”viiksellisiä miniankeriaita”.

Seuraavalta osastolta kantautui häkkilintujen sirkutus. Samalla osastolla myytiin myös bonsai-puita, jotka herättivät minussa pienen mietiskelijän. Matkan jatkuessa perimmäisessä nurkassa lintujen sirkutus muuttuikin kanojen kaakatukseksi ja kyyhkysten kujerrukseksi. Hetken kaduin, että en aamulla ostanut supermarketin alimmalta hyllyltä bongaamiani valkeita suusuojuksia. Kanat eivät kyllä yskineet tai pärskineet kuten minä.

Torin viereltä ajauduimmekin ilmeiseen vanhusten ”päiväkeskukseen”. Edustan seinäpenkeillä oleilivat ikämiehet. Monella oli tupakka suupielessä. Juttu näytti luistavan ja meistä muukalaisista tuntui viriävän uusi puheenaihe. Komeasta kiinalaistyylisestä portista menin sisäpihalle. Se näytti olevan enemmän naisten valtakuntaa. Rehevä kasvillisuus loi viihtyisän tunnelman. Yhdessä pöydässä mummot löivät korttia. Toiseen pöytään kannettiin lounasta ja minulle tehtiin heti tilaa joukkoon. Kieltäydyin hymyillen. Vähän jäin pohdiskelemaan, miten selvästi lähenevä mummouteni jo minusta huokuu?

Naisten kesken

Illallinen kahdelle