Kiinan kieli on täyttä hepreaa

Olen seurannut television kiinan kielen a l k e i s kurssia. Toistaiseksi olen oppinut entuudesta osaamani yleisen tervehdyksen ni hao - sinä hyvä. Tänään tuskaisen oppitunnin jälkeen päätin painaa mieleeni avainlauseen Wo bu dong - en ymmärrä! Lisäksi tiedän olevani mieheni vaimo - taitai ja poikani syntyvän lapsen nainai, isänäiti. Täpärissä kuulusteluissa tiedän minkämaalainen olen: wo shi Fenlanren, Suomi-ihminen.
Kieli tuntuu olevan rakenteeltaan helppo. Laitellaan vain sanoja peräjälkeen kuten aiemmin kirjoitin : tänään sade = sataa. Ääntäminen onkin sitten ihan eri asia. Kun puhetta tulee suoltamalla, joudun nostamaan kädet ylös, nyökyttelemään ja tärkeintä on pyrkiä säilyttämään tyyneytensä. Kielikoulun opettaja korosti, että kiinalaisen puhetta on luettava myös rivien välistä. Se onkin vaikeaa, kun ei osaa lukea edes riveiltä. Kielteinen vastaus ilmaistaan usein hienotunteisin kiertoilmauksin. Tämän kyllä opin kantapään kautta ensimmäisellä Kiinan matkallani hikeentyessäni teekuppikaupassa. Myyjä nyökyttelee myöntävästi, vaikka asian siältö on kielteinen. Vieläkin hermostumiseni hävettää. Kulttuuriin sulautuminen on nöyrän opettelun paikka.