Pesofati-fondue

Minkä nuorena oppii...

Pesofati-fodueta ja tulitanssia

Olen syntyjään länsisuomalainen. Äitini opetti aikoinaan, että kotimurteessani tarvitaan f-kirjainta vain yhdessä sanassa. Se on pesofati (suomeksi pesuvati).

Eilen illalla lähdimme kohti Lijiangin vanhaa kaupunkia nälkä kyytipoikana. Ihastelimme vanhan kaupungin portilla riippupajuja, joiden hentojen lehvistöjen välistä siilautui illan valaistus. Taaempana hehkuivat kiinalaiset punaiset lyhdyt, joita leppeä iltatuuli keinutteli. Taustalta kantautuivat astioiden kilinä ja musiikin kaiku. Lähdimme niitä kohti. Kohta olimmekin jo ”umpikujassa”, kun naxi-vähemmistökansa tanssi omaa piiritanssiaan. Tyhjällä vatsalla ei tanssita. Jatkoimme matkaa.

Zhou- ystävämme Kunmingissä oli illallisella kertonut kiinalaisesta fondue- ruuasta, josta hän käytti nimitystä hot pot. Kohta näimme jotain, joka synnytti assosiaation. Istahdimme veden ääreen ravintolaan, jossa keskellä pöytää oli pesuvadin kokoinen syvennys, pöydän päässä oli kaasupullo, jonka letku ohjautui syvennyksen alle.

Tuskin istuimme aloillamme, kun tarjoilijapoika lennätti ruokalistan. Otimme mallia naapuripöydästä ja tilasimme ”pesuvadillisen ruokaa”: pihvilihaa, sieniä, bambunversoja, kiinankaalia, pinaattia jne. jne. Pöydän keskelle kannettiin pesofati, jossa oli kuumaa vettä ja luultavasti jotain rasvaa sekä ”ruuanjuurta”. Pöytä täyttyi kohta pienistä vadeista, jotka pursuivat vihanneksia ja lihan siivuja. Aloimme keittää ruokaamme. Vati oli jaettu puoliksi väliseinällä, että ei synny riitaa. Istuimme kiireettöminä. Pata alkoi poreilla. Lisäilimme ja hämmensimme syömäpuikoilla ruokaa tuntuman mukaan.

Ruuan poristessa katselimme, kun tarjoilijamme siirtyi työn lomassa tanssimaan hurjasti viereisen kadun tulipadan ympärille kaveriensa kanssa. Välillä hän riensi kaatamaan vihreää teetä nopeasti tyhjeneviin kuppeihimme. Maustoimme keittomme keittiön tuomilla mausteilla ja pian pääsimme kehumaan ihastuttavaa itse valmistamaamme pesofatillista ruokaa, jota verkkaisesti nostelimme puikoilla huulillemme.

Tästä valloittavasta illalliskokemuksesta voisi viritä uusi kuolematon sanonta: ”Mene ravintolaan illalliselle, valmista itse ateriasi, tiedät ketä kiität, ketä moitit.”

Kiinalainen harmonia