Pääsykokeet

Läksyjen puurtajat Ninglangin orpokodissa



Tämän viikon yhtenä Kiinan pääuutisaiheena ovat olleet opiskelijoiden pääsykokeet yliopistoihin. Kiinassa taistelee kaikkiaan 9.5 miljoonaa opiskelijaa jatko-opiskelupaikasta yliopistoon.

Koko yhteiskunta tuntuu jännittävän ja elävän nuorten paineiden mukana. Uutisissa on näytetty kuvia, kun vanhemmat ovat saattamassa ja kannustamassa omaa ainokaistaan ja istuvat hermoilemassa heille varatuilla tuoliriveillä koealueen liepeillä. Uutiset ovat haastatelleet niin opiskelijoita kuin heidän vanhempiaankin. 12 vuoden kouluopintojen jälkeen näihin kolmen päivän pääsykokeisiin huipentuu monen nuoren tulevaisuuden haaveiden toteutuminen tai kariutuminen.

Tavallisen tallaajan on turha yrittää saada taksia Pekingissä näinä pääsykoepäivinä. 80% takseista kyyditsee opiskelijoita ja heidän omaisiaan. Koehuoneistojen läheisyydessä olevat meluisat työmaat on vaiennettu häiritsemästä opiskelijoita pääsykokeiden ajan. Jopa lentokoneiden lentoreittejä on muutettu, että pyrkijöiden keskittymistä ei uhkaisi mikään ulkoinen häiriötekijä.

Väärään koepaikkaan osunutta kokelasta ei yhteiskunta jättänyt yksin tuskaisen tilanteensa kanssa. Hänet kiidätettiin oikeaan osoitteeseen poliisiautossa hälytysvalot vilkkuen. Kun vielä muutaman kännykkäsoiton jälkeen äiti kiidätettiin paikalle tuomaan pojan henkilöllisyystodistusta, hän pääsi aloittamaan kokeensa n. 15 minuuttia myöhästyneenä. Miten pian mieli tasaantui moisen sekaannuksen takia jää arvailtavaksi.

Pekingissä koealueen läheinen suuri hotelli on kokonaan pääsykokeeseen osallistuvien käytössä. Vanhemmat pulittavat 75-350 dollaria yöstä tasoittaakseen lapsensa tietä kohti koulutuksellista menestystä.

Vaikka Kiina rynnii talouselämässä tiikerin loikin, on muutamia perusasioita, jotka kismittävät perusturistia Aasian ulkopuolelta. Kiinassa voi yllättävän harvoin maksaa luottokortilla. Kävimme varaamassa kotiin paluuta varten lennot Lijiang-Kunming-Xian (terrakotta-armeija)-Peking. Lennot maksoivat noin 450 euroa. Lippuja ei voinut maksaa Visalla. Sanoimme palaavamme seuraavana päivänä lunastamaan liput. Lentotoimisto halusi naurettavan 10 euron vakuusmaksun, että todella tulemme lunastamaan liput.

Toinen ongelma, johon tietysti eurooppalainen turisti törmää koko ajan, on kielimuuri. Eilinenkin China Eastern- lentofirma meni sekaisin, kun asetuimme asioimaan tiskille. Olimme kokemuksesta viisastuneina jo hotellissamme printanneet selvästi paperille lentomme ajankohdat (päivämäärät ja kellon ajat), reitit, lentojen numerot ja hinnat (katsottu netistä). Kun iskimme paperin tiskiin lehahti tiskin toiselle puolelle kolme virkailijaa suu ammollaan. Kaikki napsahtivat lukkoon samalla hetkellä. Yksi alkoi kiivaasti soittaa ilmeisesti ainoalle englantia osaavalle henkilölle. Jonkin ajan kuluttua paikalle tulikin englantia taitava mies, ilmeisesti paikallisen toimiston pomo anteeksi pyydelleen. Häntä odotellessa yksi virkailija oli selvinnyt paniikista ja pystyi jo lukemaan selkokielisistä papereistamme, mitä lippuja tarvitsemme ja printteri alkoi jo suoltaa lippuja ulos. Sitten ei keskusteltukaan enää kuin maksutavasta pomon kanssa. Hän jälleen pyyteli anteeksi ja kertoi, että neuvottelut pankin kanssa ovat käynnissä luottokorttien hyväksymiseksi maksutavaksi. Hyvä!

Uutiset kertoivat, että Kiina ohittaa Thaimaan Aasian suosittujen turistikohteiden joukossa ja asettuu toiseksi suosituimmaksi kohteeksi. Toki on todettava, että Lijiangissa ei ainakaan meidän oleskelun aikana ole pilvin pimein eurooppalaisia tai amerikkalaisia näkynyt. Tärkeä valtti tulee kuitenkin olemaan turistienglannin hallitseminen. Puhtaasti kiinankielinen ruokalista saa sudennälkäisenkin eurooppalaisen turistin kääntymään kannoillaan, jos ei halua sokkoruokaa.
Lijiangissa on sentään 30 000 henkilöä turismin palveluksessa. Kielitaito kuuluu yleensä alan perusvaatimuksiin.

Jos kiinalaiset olisivat ottaneet vähänkin oppia ranskalaisilta eivätkä olisi niin perin hienotunteisia, ystävällisiä ja yhteistyöhaluisia kuin ovat, olisi muutama tilanne kieliongelmien takia ajautunut pieneen konfliktiin. Ranskalaisethan oli arvioitu jossakin selvityksessä hiljan Euroopan töykeimmäksi kansaksi. Ja he ovat sentään vuosien varrella parantaneet tapojaan suhteessaan muuta kuin ranskaa puhuviin...

Toivon siis mahdollisimman monen yritteliään nuoren pääsevän opiskelemaan englannin kieltä ja turismia korkeakouluun. Oleskelun aikana olen antanut englannin kielen keskusteluharjoituksia kadulla kulkiessani kaikille nuorille, jotka ovat siihen pyrkineet.

Sitkeyttä ja onnea vaan serkkutytölle ja hänen miehelleen maalla avioliiton elämänkoulussa 31. luokan alettua. Oppimista riittää!