Pirtanauhaa syntyy 

Pirtanauha 

Pirtanauhaa ja runon lumoa

Eilen oli torstai, jota olin odottanut. Hakeuduin työväenopiston perinnetyöpajaan palauttamaan mieleeni pirtanauhan tekemisen. Innostus tähän lähti ideastani kuljettaa Kiinaan pieni pala suomalaista käsityöperinnettä. Mieleen piti palauttaa edelliselle naissukupolvelle itsestään selvät termit: loimi, kude, tiuhta, viriö. Työkaluvalikoimaan kuuluvat myös rautakaupasta hankitut ruuvipuristimet, jotka ovat kehittyneet isoäitiemme ajoista sirommiksi.

Näen itseni istumassa kiinalaisen puiston puun varjoisassa katveessa. Olen vyöttänyt itseni luomilankanippuun, jonka toinen pää on kiinni läheisen puun runkoon sidottuna, keskellä roikkuu pirta ja suihkin sukkulaa viriössä mennen tullen ja samalla syntyy värikästä pirtanauhaa. Ehkä joku rohkea tai kohteliaan utelias kiinalaisnainen pysähtyy katsomaan eurooppalaisen näköisen naisen puuhastelua. Voin vinkata hänet luokseni ja rohkaista häntä istumaan matolleni. Kiedon jo syntynyttä nauhaa hänen vyötäisilleen ja nelikätisesti teemme muutaman sentin nauhaa. Hymyillemme naisten ylikansallista yhteenkuuluvuuden hymyä ja pirtanauhani on saanut muutaman senttimetrin aasialaisen naisen käden kosketusta. Jos nauha on kirjanmerkin mittainen, voin leikata sen hänelle muistoksi kohtaamisestamme.

Ensi viikolla menen opettelemaan lautanauhan tekoa. Työvälineet ovat niin vaatimattomat, että ne on helppo kuljettaa repussa tai matkalaukussa ja kotiin palatessa jättää aasialaiselle sielun sisarelle, jos sellainen naisystävyys nauhoillani solmiutuu. Nauhoihin voinee käyttää villalangan sijasta silkkilankaa. Asia täytyy varmistaa taitavalta perinnekäsityöopettajaltani.

Illan suussa osallistuin ystäväni Ritva Laineen tarkkaan hiotun esikoisrunokokoelman julkistamistilaisuuteen. Iloni oli kulkea kokoelman syntyvaiheissa mukana ja käydä hedelmällisiä keskusteluja runojen olemuksesta, viesteistä ja tulkinnoista. Yhdessä näimme "runokokoelman synnyinhetken", kun tuore tulokas ystävän päivänä ilmestyi "Kirja kerrallaan"- painotalosta.

Julkistamistilausuudessa oli tupa täynnä runon ystäviä. Runoilijalle tulvi kukkia sylin täydeltä. Jokainen halusi saada tyylikkään runokokoelman omakseen tai lahjaksi ystävälleen. Ritva hehkui esittäessään muutaman runon kokoelmastaan. Tilaisuuden tunnelma oli intensiivinen ja lämmin. Malja tyylikkäälle kokoelmalle ja sen äidille kätilö- ystävältä!

Käkkärämänty
ja kankea kataja
uhmaavat tuulta.
Tukevat toisiansa
kaulakkain niin kuin me.

Tankaruno Ritva Laineen kokoelmasta "Silmu aavistaa silkkinsä antaa"