Kilpikonnien armeija vai aivoriihi

"Buddhan pää"

Limingin maisemissa



Teimme tänään päivän retken runsaan 100 kilometrin päähän Lijiangista luoteeseen Limingin kylän seudulle. Oppaanamme oli sieltä kotoisin oleva varsin sympaattinen nuori mies, joka opiskelee englannin kieltä. Hän kuluu alueen Lisu vähemmistökansallisuuteen. Heille on ominaista, että he uskovat jumalaan. 20-vuotias nuori kertoi isänsä kuolleen hänen ollessaan 5- vuotias. Hänellä on myös veli. Äiti elää köyhässä Limingin kylässä peltotilkkujaan viljellen yksin. Mies puhui suurella lämmöllä äidistään, joka on uhrannut paljon poikansa kouluttamiseksi. Matkalla ajoimmekin äidin peltojen ohi ja siellähän äiti istui pellon pientareen kivellä työsarkansa äärellä.

Oppaalla oli hyvin humaani elämän katsomus. Hän rakastaa kotiseutuaan ja kaipaa yhä uudelleen sen erikoiseen luontoon, joka tänään teki meihinkin lähtemättömän vaikutuksen erikoisella ominaispiirteellään. Nuori mies painotti keskusteluissamme vaelluksen aikana, että vaikka ihmisillä on erivärinen, iho, silmät ja hiukset, kaikilla on rinnassaan samanlainen sydän. Hänelle on opastamisen ohella tuiki tärkeää saada englannin kielen käytännön keskusteluharjoitusta. Tänään oli siinä suhteessa hänen onnen päivänsä. Suurin osa opastettavista on kuitenkin kiinalaisia.


Automatkan varrella näimme tien poskessa tänään ”erikoistarjouksena” usealla myyjällä toista metriä pitkiä ja naisen käsivarren paksuisia käärmeitä nippuina. Emme olleet suunnitelleen käärmekeittoa ja jätimme tarjouksen väliin. Automatkan aikana näimme myös Kiinan ”maatalousuudistuksen”. Tällä seudulla levitettiin viljan oljet asvalttitien poikki ja yliajava autoliikenne, joka oli varsin vilkasta, pehmitti ja silppusi oljet aivan ilmaiseksi.

Matkalla poikkesimme Jangtse- joen ensimmäiseen kuuluisaan jyrkkään mutkaan, jonka kohdalta Mao Tsetung johdatti aikanaan puna-armeijansa pitkällä marssilla yön pimeydessä yli joen puuveneissä. Virta onkin mutkan kohdalla varsin leveä ja vuolas.

Ruusuvuoristoa

Limingin kylästä käynnistyi kolmen tunnin vaelluksemme. Maaperä on seudulla erittäin rautaoksidipitoista ja siitä syystä syvän punaista. Alueen jylhiä vuoria kutsutaankin ruusuvuoriksi. Vuoret ovat vaikuttavia paitsi punaisten värijuoviensa myös erittäin äkkijyrkän seinämärakenteensa takia. Aika ja eroosio ovat muovanneet vuoria. Esimerkkinä matkan varrella oli toteemipaalumainen yksittäinen kapea vuori. Vaelluspolulta aukesi vähitellen joka suuntaan punaseinäisinä hehkuvia yli kasvillisuusrajan nousevia vuoria.


Vaelluksen pääkohde mykistää merkillisyydellään varmaan jokaisen paljonkin luonnossa vaeltaneen kulkijan. Ylhäällä saavutaan alueelle, joka on paljasta punertavaa eroosion, ajan ja sateiden muovaamaa hiekkakivipitoista maastoa. Alueen erikoislaadun takia kengät riisutaan kivien kulumisen suojelemiseksi pois. Maaston näkymästä syntyy vaikutelma kuin edessäsi tai jalkojesi alla marssisi tuhansien isojen punertavakilpisten kilpikonnien armeija! Näky on epätodellinen, uskomaton. Itse näin kivien struktuurissa aivokudoksen rakenteen ja siksi ristin näkymän ”aivoriihi alueeksi”. Näkymä on niin vaikuttava, että sitä ei tahdo uskoa todeksi. On katsottava monta kertaa, huokaistava ja ihailtava luontoa suurena, ylittämättömänä taiteen mestarina.