Mulperipuun lahja

Kun on raskaana, näkee kaikkialla raskaana olevia naisia. Kun on lähdössä Kiinaan, tulvivat lehtien sivut ja muut mediat tietoa Kiinasta. Niinpä Suomi-Kiina seura järjesti riemukseni luennon "Nainen ja silkki"! Tupa oli täynnä, talo tarjosi teen ja joukkoon oli uskaltautunut myös yksi mies. Hän tuli varmaan vakuuttuneeksi siitä, että vaimon ostaessa silkkiä, se on kuin sijoitusmielessä hankkisi kultaharkkoja.

Lumouduin silkin tarinasta. Suomessa käyskenneltiin vielä suden ja karhun nahoissa, kun silkkiä kudottiin Kiinassa 5500 vuotta sitten.

Ennakkoluulottomasti odotan Hesarin avoimia työpaikkoja- sivuille ilmestyvää ilmoitusta: "Oletko hiljainen, hajuton, tupakoimaton ja viinalta haisemista välttävä, hikoilematon ja pelkistetysti pukeutuva mutta työhön intohimolla sitoutuva? Alaisesi ovat hyvin herkkiä mutta huippuahkeria. Heidän visionsa ja strategiansa tahtotilasta puhumattakaan on järkkymätön. He kunnioittava vuosituhantista työtapansa perinnettä ja työprosessi on loppuun asti hiottu. Ryhdy "Toukkien äidiksi"!

Se ei ole mikään oleilutehtävä. Saadakseen aikaan 1.5 kg silkkiä on hoidettava
10 000 toukkaa, joista kukin rouskuttaa 250 kiloa mulperipuun lehtiä. Toukka kasvaa 3 mm:stä n. 9 senttimetriseksi. Vaikka sen paino nousee 10 000- kertaiseksi, sen paino on loppupunnituksessa 4 grammaa! Mulperipuun lehtien rouskutus kuulostaa sateen ropinalta, joka yhtenä päivänä päättyy kuin rankkasadekuuro konsanaan. Toukka vetää henkeä ennen kehräysurakkaansa, joka kestää 60 tuntia ja seurauksena syntyy 3000 metriä katkeamatonta silkkisäiettä. Tässä toukkien äidin tehtävä kääntyy runolliseen suuntaan.

Toukkien äidin työläistensä tyky (työkykyä ylläpitävän)-laulun on kirjoittanut Goethe:

"Ylistä perhosen toukkaa kehräämään
kun se jo kuolon tuntiessaan
yhä kalleutta kutoen valmistaa.
Ei periksi anna
- omaa sisäistä tahtoaan noudattaa,
kunnes itse on sulkenut arkkunsa kannen."

Toukan työn päättyessä, kun sen arkun kansi sulkeutuu, sen kahdeksikkoa pyörittänyt pää rauhoittuu. On syntynyt valkea kotelokoppa l. kokongi. Se on soma 1 gramman painoinen munanen, jonka sisällä toukka kehittyy perhoseksi, jos sallitaan. Näistä silkkisäie munasista alkaa silkkilangan tie kohti ylväästi kiiltäviä tai himmeitä silkkikankaita. Silkin kosketus on kuin toinen iho, kuumalla se on vilpoinen, kylmällä se lämmittää.

Kiinassa täytyy tarkkailla mitä teekupissa tapahtuu. Silkin kerrotaan löytyneen, kun keisarinna Si Ling Chi löysi teekupistaan kokongin n. 2500 eKr, joka lämpimän teeveden avulla alkoi purkautua silkkilangaksi. Voi olla, että kohtaloni on, että jotain yhtä ainutkertaista tipahtaa juuri minun teekuppiini, niin vähän keisarinna kuin olenkin. Jännitys joka kupin äärelle on nyt viritetty.

Jos haen Hesarin Toukkien äidin virkaa ja saan vastaukseksi pienen paketin, joka on silkkinuoralla sidottu, tiedän, että päiväni ovat luetut. Lähetys tarkoittaa, että silkkinuora on tarkoitettu hirttäytymiseen. Mitenkähän opin lukemaan kiinalaisten symbolikieltä matkan aikana? Ehkä on minulle onneksi, että en ymmärrä kaikkien koreiden silkkinauhojen salattuja viestejä ;-)