Ihmisen osa numerofaktojen valossa

Kuva: "Elämä on valintoja." Jos ei ole varaa pirssiin, otetaan ensimmäisen luokan polkupyöräkuljetus.

Vappu oli "muinoin" Suomessakin todellinen työväen juhla. Se panee miettimään yhteiskunnallisia asioita.

Tässä maassa on 1300 miljoonaa erilaista tarinaa. Jokaisen tarinan sisällä ovat omat haaveensa, unelmansa, taistelunsa, voittonsa ja karvaat pettymyksensä. Kuukaudessa olen raapaissut pinnasta muutamia aavistettavia tarinoita. Olen nähnyt vain palan niiden julkisivua.

Katselin eilen alkavassa iltayössä pajun alla äidin sylissä heiluvia pieniä jalkoja. Äiti syötti vauvalle tuttipullosta maitoa, jotta pikkuinen kasvaisi reippaaksi kiinalaiseksi. Toinen onnellinen nuori äiti hehkui ylpeyttä. Hän esitteli sylirepussa silmät ymmyrkäisinä maailmaa katselevaa muutaman kuukauden ikäistä vauvaansa. Sain silittää hänen siloista poskeaan. Hänen ohitseen kiiti nuori äiti kantaen reppuselässä noin neljävuotiasta lastaan toivoen parasta lapselleen niin kuin äidit ja isät kautta maapallon.

Markkinoilla äiti valmisti vaateripustimia ruuvaamalla metallikoukun henkarin puuosaan. Hänen noin kolmivuotias poikansa istui mukana työn touhussa ja yritti sovittaa yhtä tai joskus montaakin koukkua pieneen reikään suurella innostuksella ja ilolla. Naisten vaatetusliikkeessä äiti sovitteli uutta vappuvaatetusta samalla kun isä pieksi sanomalehdellä lattialla parkuvaa poikaansa. Tässä opetettiin rajoja "vanhalla metodilla".

Oletettavasti nuori aviopari kumartui Lijiangin yössä laittamaan yhdessä kaksin käsin kaksoistoivekynttilän alas virtaan. Ikäiseni nainen seisoi lummekynttilä kädessä pitkään ja vakavana ennen kuin hänen kynttilänsä lähti lipumaan harras toive mukanaan. Toivo hyvästä tai paremmasta on pitkävaikutteinen lääke moneen tuskaan.

Ei ole vitsi sanoa, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Luen Linda Jakobsonin kirjaa "Kiinan vaikeat valinnat" ( 2005). Oheiset herättelevät ajatukset ovat tästä kirjasta. Kiinassa aloittaa tänä vuonna koulun 18 miljoonaa 7-vuotiasta. Koulu, lääkärissä käynnit ja lääkkeet pitää kaikki maksaa omista säästöistä. Kaupunkilaisten ja maalla elävien elinolosuhteiden juopa on syventynyt. Kiinan presidentti, vesivoima-alan insinööri, Hu Jintao on itse uurastanut 20 työvuottaan (nyt 64-v) Kiinan köyhimmällä maaseudulla. Hänen kärkitavoitteitaan presidenttinä on maaseudun olojen selkeä parantaminen. Kunnioitan hänen viisasta linjaustaan.

Verohelpotuksia on jo toteutettu maaseudulla ja virkamiesten mielivaltaa pannaan kuriin.

Maaseudun arjen kokeneena Hu Jintaon kohdalla pätee kiinalainen viisaus:

"Kerro hänelle, hän unohtaa.
Näytä hänelle, hän muistaa.
Ota hänet mukaan, hän ymmärtää."

Kahden aikuisen maanviljelijäperheen vuositulo v. 2003 oli n. 600 euroa, josta pojan koulumaksu oli n. 300 euroa. Kyseessä on hyvin toimeentuleva maalaisperhe. Jos asia suhteutetaan Suomen keskimääräiseen vuosiansiotasoon, pitäisi meillä maksaa lapsen koulutusmahdollisuudesta valtion koulussa lähes 30 000 euroa vuodessa. Ajattele sitä! Samanaikaisesti Suomesta kantautuu uutisena huoli poikien huononevasta koulutustasosta. Suurin osa lukioon menijöistä on edelleen tyttöjä, pojat keskeyttävät aloittamansa opinnot useammin kuin tytöt...Miksi niin monia koulun käynti ...uttaa? Miksi voimat tai motivaatio eivät riitä opiskeluponnistuksiin?

"Opettaja avaa oven
mutta sinun täytyy itse
astua sisään"

(kiinalainen sanonta)

Kiinassa on rahaa ja rikkaita enemmän kuin koskaan. Toisaalta yli 200 miljoonan kiinalaisen tulee selvitä päivänsä yhdellä eurolla. Kiinan köyhyysraja, 0.17 euroa / päivä, on viisi kertaa alhaisempi kuin kansainvälinen köyhyysraja. Lähes 30 miljoonaa ihmistä taisteli tällä rajalla vuonna 2003. Matalatuloiseksi luokitellaan henkilö, jonka tulot ovat 0.23 euroa päivässä. Heitä on 85 miljoonaa. Kaupunkilainen ansaitsee reilusti 3 kertaa enemmän kuin maalla elävä.

Suomalaiselle tiedot ovat kuin painajaisuni, josta voi helpottuneena herätä. Onneksi se oli vain unta - minun kohdallani. Yksi ihminen ei voi ratkaista maailman ongelmia ja ihmiskunnan murheita. Niistä voi olla kuitenkin tietoinen ja suhteuttaa tietoa omiin pohdiskeluihinsa ja reaktioihinsa. Kaikilla yhteiskunnallisilla ilmiöillä on oma historiallinen kehityskaarensa, niin myös Kiinassa. Nostan hattua Deng Xiaopingin aloittamalle uudistuspolitiikalle ja toivon menstystä Hu Jintaolle ja pääministeri Wen Jiabaolle heidän viisaissa ponnisteluissaan kohti tasa-arvoisempaa ja hyvinvoivempaa Kiinaa.

Suomessa siteerataan usein presidentti Paasikiven lausetta:

"Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku." Hänkin lienee lukenut viisaita kiinalaisia, jotka sanovat, että viisaus alkaa siitä, kun tosiasioita aletaan kutsua niiden oikeilla nimillä. Nyt tunnutaan olevan täälläkin oikealla tosiasioiden tunnustamisen tiellä.

Uteliaana arjessa

Asioin postissa. Lähetin pikkupaketin Sveitsiin. Olin hankkinut ruskean pienen paketin paperikaupasta, pakannut sen ja teipannut erittäin huolellisesti. Väkersin ”Sveitsin” ihan kiinan kielellä. Menin postiin. Ei käy. Saksilla auki kaikki teippaukset ja tavara postin omaan laatikkoon, joka oli noin kolme kertaa liian tilava lähetykselle. Ei auttanut näyttää surkealta. Sitten aloin täyttää tietysti pakettikortteja. Postin asiamies osasi vähän englantia. Sai kaavakkeen kiinaksi ja ranskaksi. Täyttelin erilaisia kaavakkeita intuition perusteella. Olimme postineidin kanssa samaa mieltä, että avattu tuotteeni olisi sopiva lahja Sveitsiin. Postilla oli hieno viivakooditarra Sveitsiin menevään postiin. Paketti huolella liimattuine tarroineen saatiin aikaiseksi. Tuli maksun aika. Postineiti työskenteli sujuvasti tietokoneen kanssa. Nyt käsiteltiin rahaa ja esille otettiin tietokoneen viereen helmitaulu! Laskutoimituksen tuloksena sain oikeat vaihtorahat ja paketti lähti Valpurille nimipäiväksi.

Hotellin iltaruokailun jälkeen poikkesin hotellin käytävällä olevaan huoneeseen, jonka ovi oli auki. Oviaukossa liikkui vastatärkätyssä kankeassa valkotakissa hyvin kammattu lääkäri stetoskooppi taskussa. Oven yläpuolella luki Clinic. Viereinen ovi vei hotellin parturiin. Lääkäri tuli heti minua vastaan ovelle. Huone oli noin 2x3 metriä.

Selitin innokkaasti, että olen eurooppalainen lääkäri, hänen kollegansa. Olisin kiinnostunut, miksi ja miten hän toimii hotellissa. Osoittelin taas itseäni kaulan alapuolelle ja tietysti hän oletti, että kurkku on kipeä. Ei, ei, torjuin lääkärin kaulaani lähestyvän otteen. Siirsin sormeni pallean seutuun esitellessäni, että minä tässä olen sinun ammattikuntatoverisi! Aiii, vattaan sattuu, tohtori teki pikadiagnoosin. Ei, ei ja ei! Minulla ei ole mitään ongelmia tai akuuttia hätää.

Hymyilin kahdelle hyväkuntoisen oloiselle ”potilaalle”, miehelle, joka makasi ja naiselle joka istui hänen vieressään ja molemmat saivat jotain nestetiputusta. Lääkäri näytti ovessa olevaa tekstiä ja sen alla olevaa puhelinnumeroa. Päättelin, että hädän hetkellä siitä numerosta voin kutsua kollegan, kotilääkärin, paikalle. Kumarsin, hymyilin ja poistuin.

Tunsin itseni fyysisesti terveeksi. Epäilemättä hillitsemätön uteliaisuuteni kielii psyykkisestä hallinnan puutteesta. Mutta sehän on tarjonnut monta riemua! Siitä en halua toipua. En ole matkustanut Kiinaan asti pyytämään anteeksi olemassa oloani.

Vanhan kaupungin portilla on muutaman kerran ollut pieni bussi. Bussin edessä on katos, jossa istuu pöydän takana lääkäri. Hänellä on stetoskooppi ja valkoinen takki sekä hattu. Vieressä on vaaka, johon hoikat kiinalaiset poikkeavat ohi kulkiessaan. Nyt bussin nojalla oli veriryhmistä kertova taulu. Kyseessä oli liikkuva verenluovutus piste. Jututin kahta nuorta naista, jotka menivät ensi kertaa luovuttamaan verta. Heiltä kuulin, että luovutuksesta ei makseta palkkiota, kuten USA:ssa. Naiset täyttivät laajan esikyselylomakkeen. Ulkona istuva lääkäri ei ollut perinteinen kiinalainen ”paljasjalkalääkäri”. Hän oli korkokenkälääkäri. Hän oli suojannut korkokenkänsä kadulla kertakäyttö töppösillä. Nuoret naiset, jotka nousivat bussiin saivat myös töppöset. Kurkistin bussin sisään. Perällä nukkui valkotakkinen mieslääkäri pöydän varassa. Mitään nesteensiirtovälineitä en nähnyt.

Täällä siis valmistaudutaan ”kultaiseen viikkoon” eli vappuun ja sen jälkeisen viikkoon monin tavoin. Verta kerätään varastoon. ”Valkoista juomaa”, paikallista kossua, myydään marketin ulkoportailla. Vanhan kaupungin aukiolle pystytetään esiintymislavaa jne. Olemme jo oman pullon hankkineet. Olemme löytäneet myös lakitettavan naxi-Mantamme. Lakitusajankohta on vielä auki. Toimimme spontaanisti. Kun olemme toivottaneet toisillemme ja kaikille kohdalle osuville kiinalaisille gambei (kuppi nurin / kippis) riittävän monta kertaa, lienee oikea hetki.

Hinnat nousevat viikoksi niin hotelleissa kuin ravintoloissakin kiinalaisten lomaviikon takia. Odotettavissa on siis säpinää. Ohessa seesteinen maisemakuva niille, joiden päänsärky kaipaa harmonista katseltavaa.

VEKKULIA VAPPUA KAIKILLE!