Maanantain poimintoja (19.6.06)

Viimeinen maanantaimme Lijiangissa valkeni pilvisenä. Suunnittelemamme käynti vielä vuorilla siirtyy toistaiseksi tai jää toteutumatta.

Käväisin aamulla vanhan kaupungin ruoka- ja tavaramarkkinoilla.
”Kuinkahan tässä käy kanaseni”, tuntuu mies tuumivan.

Muutama harkitseva asiakas poikkesi arvioimaan kanan tuotantokykyä tai ravintoarvoa. Ei syntynyt kauppoja.

Kuljeskelin päämäärättömästi laitakaupungin kujilla. Istuskelin piirtelemässä ikkunaruutujen loputtomasti vaihtelevia puusäleikköjä. Viivyin kujien viehätyksen vankina. Tutkailin arkkitehtonisia ratkaisuja.

Alkoi sataa. Hiilenmustat pilvet soutivat taivaalla. Pilviriekaleiden välistä pilkottanut sini sai väistyä. Istuin pienen sillan kupeen kahvilaan. Tee tekeytyi mukissa.

Tuuli riipi riippupajun keltaiset lehdet, jotka tanssivat kuolontanssinsa sillan kohta sateesta kiiltävillä vuosisatojen hiomilla kivillä. Sateenkaaren väreissä hehkuvat sateenvarjot marssivat ikkunani ohi. Painostava helle olisi kohta ohi.


Tänään olisi hankittava uusi matkalaukku hajonneen tilalle. Kolmen kuukauden tavaroiden mahduttaminen yhteen matkalaukkuun on taitolaji.