Viivan lumo

Kirjoittaminen on konkreettisen muodon antamista omille ajatuksille. Se pakottaa jäsentämään omia mietteitä, jos ei lähde vapauttavalle tajunannvirta linjalle. Kirjoitus on sillan rakentamista toisiin ihmisiin, viestintää, verkon "kutomista" kuten nykyajan internet.

Alempana oleva silkin merkki on osa paperin ja internetin merkkiä (yllä).Muinainen kaunis kirjoitus piirtyi ennen paperin keksimistä silkille mutta näin se mukautuu ajan tarpeiden mukana. Internet on kiinaksi wang luo, jossa luo merkitsee uomia, energiaa kuljettavia virtoja, toisaalta "pitää paikalla verkkojen avulla, kietoa".

Kalligrafia, kaunis kirjoitus, sisältää viestin ohella esteettisen elementin. Parhaimmillaan siinä ovat älyn voimat ja aistien nautinnot tasapainossa.

Jos on kärsivällinen, nöyrä, innostunut, avoin ja ahkera, voi tulla kalligrafiksi. Tällöin merkit alkavat elää ja avautuvat herkkinä ja vahvoina liikemielikuvina. Kullakin merkillä on sille ominainen rytmi ja merkin osien vetosuunnat alkavat kuljettaa pensseliä.

Jos en sattuisi menestymään "Toukkien äiti"- kisassa, voisin harkita pitkän ja nöyrän kalligrafiaharjoittelun jälkeen siirtymistä eläkeläisenä Esplanadin kauniisti kivetyille jalkakäytäville itseni kokoisen pensselin ja vesiämpärin kanssa.

Tällaisia taidokkaita kalligrafeja näkee Kiinassa. Päiväni täyttyisi kauneuden kanssa elämisesti. Ehkä uskaliaimmat kännykkäänsä höpöttävät ohikulkijat seisahtuisivat hetkeksi, jonkun kauneuden ystävän sielussa helähtäisi. Tekisin hänelle hänen toivomansa merkin. Hymymme kohtaisivat, kun siirtäsin olkihattuani otsalta hieman taaemmaksi. Sielumme olisivat kohdanneet yhteisellä kauneuden sillalla.

Toisaalta minua voisi lähestyä syvänsinisessä virkapuvussa Suomen virkavalta. Poliisi kysyisi kuivan asiallisesti, onko esiintymislupani kunnossa vai olenko vain avohoidossa oleva potilas. Valitsisin mieluusti jälkimmäisen ja anoisin hiljaiselle työskentelylleni armoa, koska olkihattuni olisi päässäni eikä kadulla kerjäämistä varten. Olisin vain raottamassa stressaantuneille ohikiitäjille ovea kauneuden valtakuntaan.

Aikani kirjoitettuani, nostaisin pensselin kainalooni ja ämpärin käteeni. Poikkeasin hadutetulle teelle ja katselisin miten läheisen puiston puiden oksat piirtävät omaa kalligrafiaansa taivaan kannelle.

"Ihmisen mielen
miten kuvaisit? Se on
tushipiirroksen
mäntyjen oksistoissa
tuulevan tuulen ääni."

Ikkya

Silkki