Ystävämme He Wei Zheng

Päätimme ystäviemme kanssa viettää iltaa ”pesofatin” ääressä. Päädyimme meille jo tuttuun hot pot- ravintolaan. Valitessamme sopivaa pöytää ilmestyi johtaja koputtelemaan olkapäälle. Hän hymyili hurmaavan lämpimästi tavatessaan vanhan tutun. Asetuimme pöytään ja He Wein Zheng istuutui joukkoomme kuin osana seuruettamme. Teen kaataja täytti hetkessä teekuppimme.

Johtaja otti tilauskaavakkeen ja alkoi kirjoitella sinne patamme ainestilauksia. Hän valitsi meille punaviinin, kymmenen vuotta vanhaa kiinalaista viiniä. ”Rupattelimme” eli yritimme ymmärtää niitä aika hataria lauserakennelmia, joita johtaja yritti koota kasaan muutamista osaamistaan englannin sanoista. Hän ilmoitti haluavansa oppia englannin kieltä. Hänestä näkyi, että hän prosessoi päässään 110 prosenttisella keskittymisellä sanottavaansa. Jos yhteinen kielemme olisi ollut kiina, olisimme kyllä kuorona olleet mykkänä. Hän oli päättäväinen opinnoissaan.

Pesofadin poristessa ja kypsyttäessä ruokaamme. Johtaja vakavoitui ja katsoi minua syvälle silmiin. Sitten hän sanoi: ”Olen kristitty.” Asia tuli niin yllättäen, että luulin kuulleeni väärin. Hän jäi odottamaan reaktiotani ja toisti sanomansa. Tulimme vakuuttuneiksi hänen viestistään ja samalla hän kartoitti meidän vakaumuksellisen suuntautuneisuutemme. Aloimme aterioida, kun kauhavastaava ryhtyi nostelemaan padasta ruoka kippoihimme.

Yhtäkkiä johtaja pyysi anteeksi, että hän poistuisi hetkeksi toimistoonsa lukemaan raamattua. Soimme toki hänelle tämän ja jatkoimme pesofadin antimilla. Apupöytä oli täynnä vateja, jotka ajallaan tyhjennettäisiin porisemaan. Nautiskelimme verkalleen ja johtaja palasi uudelleen joukkoomme. Hän halusi puhelinnumeromme. Padan antimet olivat niin runsaat, mustekalat mukaan lukien, että osa tarveaineista jäi sivupöydälle käyttämättä.

Ravintola sijaitsi pesofati- ravintoloiden rypäleessä, joka on rakennettu entisen kukkatorin paikalle. Kaikki ravintolat käyttävät yhteistä puuterointihuonetta, jonne ravintola antoi maksukupongin ja saattajan mukaan, koska myös ihmiset kadulta poikkesivat sinne.

Kylläisinä menimme vielä jatkoille vanhaan kaupunkiin, jossa meno ja meininki oli täydessä vauhdissa. Ruuat oli syöty ja syömäpuikoilla lyötiin nyt tahtia lautasiin tai metallisten tuhkakuppien pohjaan, laulu raikui ja kiinalainen olut maistui. Toiveiden kynttilät lipuivat ravintolan ohi kanavissa. Ihmisten ilo ja ratkiriemu oli tarttuvaa!

Terveisiä terveyskeskukseen