Tuliaisia Suomesta, ni hao! 

Antaessaan saa

Lienee kiinalainen sanonta: "Hymy, jonka lähetät, palaa luoksesi." Kiinassa lahjoilla on keskeinen rooli kommunikoinnissa. Lahjoja tulee olla takataskussa ihmisiä tavatessa. Tärkeää ei ole lahjan arvo vaan antamisen meininki. Osoitat kunnioitusta antaessasi lahjan. Olet ajatellut kohtaamaasi ihmistä ja jätät hänelle muiston itsestäsi.

Vieraillessani miniäni enon kotona poikani häiden yhteydessä tutustuin hänen kauniiseen kotiinsa. Enolla oli vitriini, jossa komeili kullattu hevonen, joka liittyi hänen syntymäänsä hevosen vuonna. Samassa vitriinissä oli useita sieviä, pieniä teekannuja. Ihaillen otin yhden käteeni. Eno alkoi kiihkeästi selittää, että kannu on Sinun! Samassa tuokiossa hän oli jakanut kaikki pienet teekannut kahdelle tyttärelleni ja anopilleni. Vitriini tyhjeni. Vain kullattu hevonen jäi. Luojan kiitos olen syntynyt härän vuonna! Olin nolo ja hämilläni tyhjennetyämme vitriinin. Panin kannun takaisin. Poistuessamme huoneesta eno huomasi sen ja riensi hakemaan teekannuni. Myöhemmin luin, että ihaillesasi jotakin toisen omaa Kiinassa se on kohta Sinun.

Lähdimme ravintolaan enon tarjoamalle illalliselle, valkoviinipullo(pontikka)mukanamme(kiinalainen ja sallittu tapa, OPM-1). Hänen viehättävä vaimonsa palasi nopeasti heidän ainon lapsenlapsensa huoneeseen ja antoi minulle kankaisen kalan, jonka vatsassa oli toinen kala. Hän sanoi, että se olisi oleva minun tulevien lastenlasteni huoneen siemen. Hedelmällisyyden ja yltäkylläisyyden symbooli. Vain kiinalainen voi ajatella näin antaessaan lahjan omastaan! Nyt kala roikuu vierashuoneemme kirjahyllyssä luomassa kaiken hyvän tunnelmaa tuleville lapsenlapsillemme. Miten hienoa panna hyvä kiertämään maanosasta toiseen ja sitoa ihanaa yhdistävää verkkoa ihmisten välille.

Kun vie kasan lahjoja Suomesta, ei voi istua monta Aalto-maljakkoa ja Toikka-lintua sylissä kahdeksan tunnin lennolla. Tuskin kiinalainen edes ymmärtäisi moista hulluutta ja lahjan perisuomalaisuutta. Viime visiitillä käytin jo Aarikan kevyet mobiile-ideat ja nyt on pitänyt keksiä uusia lahjoja. Mukaan on pakattu Kalevala- korua, visakoivuista kynää, puulastuista taituroituja lintuja ja iso nippu poronnahkaisia,-karvaisia ja -luisia kirjanmerkkejä. Pääasia, että tuotteessa ei lue made in China. Kevyttä Marja Kurjen silkkihuiviakaan ei voi silkin synnyinsijoille viedä. Tärkeintä on, että ei ole tyhjin käsin, kun toinen osapuoli ojentaa lahjan. Nyt voimme vaihtaa lahjoja ja samalla vaihdamme hymymme ja pienen muiston toistemme kohtaamisesta.

Ganbei / Salute! 

Kohtuuden ylistys

Tänään on keskiviikko, josta tasan viikon kuluttua saavun tukipisteeseemme Lijiangiin, Kiinan Venetsiaan. Tuosta paluusta pieneen paratiisiin olen unelmoinut marraskuuusta 2003 lähtien. Mielikuvat leikkivät ajatuksissani. Osa matkan nautintoa on valmistautuminen matkaan. Paitsi pakkaaminen!

Olen kahdesti ennen lähtenyt kolmen kuukauden sapatille Eurooppaan. Silloin olen matkustanut omalla autolla. Auton on voinut tunkea täyteen rompetta, grafiikan painopöytä, vihkiryijyn solmimisvälineet ja mosaiikkityöskentelyn välineet mukaan lukien. Nyt on selvittävä yhdellä matkalaukulla ja sylimikrorepulla. Olen pakkaillut muutaman päivän. Nyt ollaan siinä pisteessä, että en enää muista mitä matkalaukun pohjalla on. Laittaessani uuden kamppeen laukkuun palaan ajatukseen, että yhä useamman tuotteen kyljessä lukee nykyään made in China. En siis mene autiomaahan vaan keskelle Kiinailmiötä. Asia, joka huolettaa on, että tuoteissa on teksti kiinan kielellä. Shampoota ostaessa voin erehtyä ja hankkia karvojen poistovoidetta ja äkkiä päälakeni paistattelee auringossa enkä pääse kokemaan käyntiä kiinalaisessa kampaamossa. Jos se vetää vertoja kohtaamiseen katusuutarin kanssa pikkuisella pallilla, tulette siitä vielä kuulemaan. Pakatessa on ehdottomasti otettava ohjenuoraksi kohtuuden ylistys.

HS:ssa kerrotiin käynnistä kiinalaisen lääketieteen edustajan vastaanotolla. Olen nyt 10 vuotta vanhempi kuin ensimmäisellä sapatilla. Ikääntymisen kremppoja on tullut ja ihmiskuntaa pelotellaan koko ajan pandemioilla, vaikka omaksi kohtalokseni suuremmalla todennäköisyydellä koituu banaali ripulitauti.

Viisan kiinalainen lääkäri katsoi HS:n artikkelissa potilaansa vaivojen johtuvan liiallisesta ajattelusta! Syyllistyn siihen taukoamatta. Siis tässäkin asiassa kohtuus, kohtuus ja kohtuus. On noudatettava virtaavan veden periaatetta: tänään elämänvirtani kohtaa kivikon (selkä kipeänä). Huomenna vesi törmää uuteen esteeseen, joka on kierrettävä (vatsaa nipistelee), ylihuomenna hermoilen jotain toisarvoista asiaa. Siis lopeta liika ajattelu ja annan elämäsi virran edetä ja hioa esteitä mennessään. Ajattele kremppojasi ohimennen kohtuudella. Viisas kiinalainen parantaja vastasi potilaan kysymykseen: paranenko? Oletko päättänyt parantua? Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.

Toscanan sapatilta v. 2000 jäi mieltymykseni sikäläiseen "pontikkaan" l. grappaan. Se on mitä oivallisin digestiivi aterian päätteeksi. Toisaalta se nostattaa aterian lopuksi aivosolut riemulliseen tanssiin eli synnyttää luovia assosiaatioita ja elämän kepeyttä. Suomeksi hurmaavan hiprakan. Italialaishenkinen kulmakapakkani on lampaan lihan ohella huomioinut mieltymykseni. He tietävät, että yleensä ateriani kruunaa lasi grappaa. Kun visiitin väli on venynyt muutamaksi kuukaudeksi, muistaa tarjoitija mitä heidän viidestä grappastaan edellisellä kerralla valitsin. Ainakin hän pelaa roolinsa hyvin. Valintani oli osunnut kalleimpaan vaihtoehtoon.

Kiinassa on oma juomakulttuurinsa ns. valkoviinin suhteen. Kyseessä on myrkkyä pahemmalta maistuva valkea juoma, kiinalainen pontikka. Se tarjoillaan pikkuruisissa kupeissa. Kun juoma nostetaan huulille, putkahtaa jonkun suusta ganbei!(kuppi nurin tai kuppi kuivaksi) eli Pohjanmaan kautta. Tässä suhteessa ajattelen NYT siirtyväni kohtuuden ylistäjäksi ja jättäväni myrkyn väliin tai kohteliaasti vain nostan kupin huulilleni mutta huudan muiden puolesta railakkaasti ganbei!