Tahdon asia

Varttumassa aikuisiksi Ninglangissa








Suomessa on kevättalven aikana romahtanut lukuisia kattoja. Nyt paloi Porvoon tuomiokirkko ja parit sadat hääsuunnitelmat menivät uusiksi katon palovaurioiden takia. Tänään on kulunut 35 vuotta siitä, kun itse lupasin tahtoa rakastaa Huittisten keskiaikaisen harmaakivikirkon alttarilla omenapuiden herkkien kukkien katveessa.
Mennään naimisiin-komeasti Kiinassakin!






Evoluution kannalta ihmisen pääasiallinen tehtävä on tuottaa jälkeläisiä ja tukea heidän kasvuaan, jotta he puolestaan kypsyvät tuottamaan jälkeläisiä. Olen saamassa tältä kannalta biologisen elämäni ”valmiiksi”. Malttamattomana odotan ensimmäisen kiinalais-suomalaisen lapsenlapseni syntymän ihmettä runsaan kuukauden kuluttua.

En ole täällä Kiinassa turtunut pieniin taapertaviin sydämensärkijöihin.

Vinkusandaalien ääni saa minut heti valppaaksi ja etsimään, millainen menijä sandaalien vikinän aiheuttaa. Moni menijä jää tuijottamaan oudon rodun edustajaa kun taas vähän varttuneempi ottaa jo kovasti kontaktia hello!- huudoin. Taapertelijoiden vanhemmat ja isovanhemmat ovat peittelemättömän ylpeitä jälkeläisistään ja nauttivat, kun lapsukaiset saavat huomiota osakseen. Nostamme peukalon pystyyn ja olemme yhtä hymyä.

Vanhemmat ja isovanhemmat kannustavat lapsiaan ottamaan kontaktia oudon näköisiin mutta lempeiltä vaikuttaviin ulkomaalaisiin. Useimmat rohkaistuvat, jotkut puhkeavat itkuun moisen ”kummajaisen” edessä. Tyttölapset puetaan varsinaisiksi prinsessoiksi, joiden asut katukuvassa tuntuvat suorastaan oudoilta. Tytöt ovat tyllihörhelöissään kuin morsiusneitoja. Jostain syystä pienten poikien tukka ajetaan toisinaan niin, että vain otsalla on pitempi hiustupsu ja muu pää on matalaa sänkeä. Sisältääkö tämä jonkin viestin vai onko se vain trendikästä? Ehkä Yang- miniäni tietää.

Lapsen syntymä on suuri ihme. Kiinassa suuri päivä on 30 päivää lapsen syntymästä. Silloin suku kokoontuu juhlimaan ja ihailemaan uutta sukupuuhun puhjennutta silmua.

Syntymähetkestä alkavat vanhemmuuden haasteet, joita joutuu opettelemaan lapsen varttumisen myötä. Aiemmin mainitsin, että olen matkani aikana nähnyt muutamia kertoja, kun lasta piiskataan julkisesti. Hiljattain ilmestyi China daily- lehdessä laaja artikkeli lapsen ruumiillisesta kurittamisesta Kiinassa. Otsikko oli suoraan Raamatusta: ”Joka vitsaa säästää, hän lastaan vihaa?” (hemmottelee pilalle).

Artikkelin mukaan autoritaarinen vanhemmuus on syvälle juurtunut Kiinassa. Kahdessa eri tutkimuksessa tultiin täysin samaan tulokseen, että 54 % opiskelijoista oli kokenut ruumiillista kuritusta. Hämmästystä aiheutti, että 80 % vanhemmista ja opettajista hyväksyi edelleen ruumiillisen kurituksen tietyissä tilanteissa nähden siinä omat etunsa.

Kuitenkin tutkimukset osoittivat, että ruumiillisen kurituksen edut ovat olemattomat. Columbian yliopiston psykologi kävi läpi kaikkiaan 11 tutkimusta 62 vuoden ajalta. Kymmenessä tutkimuksessa ruumiillisen kurituksen seuraukset olivat negatiiviset aiheuttaen lasten ja vanhempien suhteen huonoutta, lapsen aggressiivisuutta, epäsosiaalista käytöstä, lisääntynyttä taipumusta depressioon jne. Ainoa positiivinen näkökulma oli, että ruumiillinen kuritus sai aikaan lapsen välittömän myöntyvyyden yhteistyöhön.

Realistisesti artikkelissa todetaan, että ei ole yhtä oikeaa temppua, jolla lapsi kasvatetaan. Asia ei valkene yhden kasvatusoppaan lukemisella tai osallistumalla kasvatusviikonloppuun jonkun gurun johdolla. Arkea on, että moni asia selkenee yrityksen ja erehdyksen kautta. Jokaiselle vanhemmalle oman lapsen terve ja onnellinen varttuminen on tahdon asia. Toinen hyvä lähtökohta on, että lapsella on luontainen halu miellyttää omia vanhempiaan ja saada näin ihailua. Lapsen toivottavan käytöksen ”kehuminen” todetaan sikäli hyväksi kasvatuskeinoksi, että se sopii kaikenlaisen temperamentin omaaville lapsille.

Sääntöjen luomista, niistä kiinni pitämistä ja johdonmukaisuutta korostetaan. Ei ole viisasta houkutella Cocacola-huikalla lasta ottamaan arkista riisiä suuhunsa. Lapsikin hermostuu nalkutukseen, sulkee psykologisesti korvansa ja rajaa näin kaikki vanhempien viestit ulkopuolelleen.

Suosittelen kaikille monen maan TV:ssä menevää ”Supernanny”- ohjelmaa, jossa todelliset toivottomat riiviöt saadaan johdonmukaisuudella ja sovituilla pelisäännöillä muuttumaan. Hienoa on ohjelmassa nähdä loppuun palaneiden vanhempien olemuksessa tapahtuva dramaattinen muutos ja kodin ilmapiirin täydellinen vapautuminen! Luontaisesti utelias lapsi riemuitsee vanhempiensa aidosta läsnäolosta ja yhdessä puuhastelusta.

Tarkoitukseni ei ole pitää luentoa lasten oikeaoppisesta kasvatuksesta. Mutta kuten sanonta kuuluu: joka härillä kyntää, se häristä puhuu. (Täällä näkee vielä aitoja härillä kyntäjiä. En ole päässyt heidän juttusilleen testaamaan sanonnan paikkansapitävyyttä.) Isoäitiyttä kohti kulkeminen panee kaiken riemun ohella miettimään uusien ihmistaimien varttumista yhä monimutkaisempaan, kilpailuhenkisempään ja suorituspaineiseen yhteiskuntaan, jossa selviämiseen tarvitaan hyvää itsetuntoa. Sen kehittymisestä ja vahvistumisesta ovat vastuussa niin vanhemmat kuin isovanhemmatkin.

China Today on kevään aikana julkaissut artikkeleita kiinalaisnuorten paineista ja psyykkisistä ongelmista. Suorituspaineet perheen ainoilla lapsilla ovat kestämättömät. 16-34- vuotiaiden yleisin kuolinsyy on itsemurha. Koko Kiinan kuolleisuustilastoissa itsemurha on viidenneksi yleisin kuolinsyy. Päivittäin yli 600 kiinalaista kokee elämänsä ajautuneen sietämättömään umpikujaan ja tappaa itsensä. Vuosittain tehdään 250 000 itsemurhaa. Maalla olot ovat niin vaikeat, että itsemurhat ovat kolme kertaa yleisempiä kuin kaupungissa. Rotan myrkyn nauttiminen on toimivaksi tunnettu keino. Taloudellinen ahdinko ja ihmissuhdeongelmat ovat yleisimmät itsemurhan syyt.

Kiinalainen yhteiskunta ja sen myötä naisen asema ja riippumattomuus miehensä taloudellisesta tuesta muuttuvat kiihkeällä tahdilla. Avioliiton solmimista siirretään yhä vanhemmalle iälle. Sinkkuna eläminen maistuu makealta. China Today lehti raportoi, että nuoret aikuiset arvostavat vapauttaan, itsenäisyyttään ja toisaalta aviokumppanin suhteen ollaan varsin kriittisiä.

Omien kolmen jo aikuisen lapseni varhaiskasvatuksen keskeinen vastuuhenkilö, kotiapulaisemme Vieno elelee Savossa. Hän on todellinen lasten kasvatuksen luonnonlahjakkuus. Riehuvan ja levottoman lapsen hän rauhoitti ottamalla syliinsä ja alkamalla puuhailla jotain mielenkiintoista. Toinen luova keino oli laittaa lapsen niskaan mielikuvituksellisia hapsenkakkiasia, joka sai kiukkuisen riehujan mietteliään hiljaiseksi ja rauhallinen keskustelutilanne oli luotu. Hoitaessaan kotiamme hän ei koskaan hätistellyt lapsia kannoiltaan vaan kaikki kodin askareet tehtiin yhdessä. Joku vatkasi munia kakkuun, toinen auttoi pyykin ripustuksessa, ”voimanalle” kantoi mattoja ulos piiskattavaksi jne.

Nyt siirrän osittain surumieliset asiat syrjään ja alan kaunistautua hääpäiväillalliselle Lijiangin kattojen ylle.