tiistaina, helmikuuta 07, 2006

Katto pään päälle

Elohopea valahti Helsingissä -17 Celciukseen ja näyttää kivunneen Lijiangissa +17 C asteeseen. Kuulostaa keväältä ja rauhoittaa kananlihalle nousseen ihon. Kohta jää taakse auton ikkunoiden aamuinen hien nostattava raaputus! Kuitenkin katto olisi saatava Kiinassakin pään päälle. Pelkällä olkihatulla ei pitkälle pötkitä ainakaan yöaikaan. Matkalaukkuun sujautan kyllä ensimmäisenä kuumavesipullon, jonka ymmärtäväinen joulupukki toi matkaamme ajatellen.

Olemme taipumassa viisaiden kiinalaisten ehdotukseen. Sekä Englannissa asuva Zhai Yang miniämme että hänen Kunmingissa asuva äitinsä suosittelevat meille ensisijaisesti hotellia vanhassa kaupungissa. Kiinalaisen kohteliaasti he tietysti jättävät meille valinnan vapauden. Asunnon vuokraamiseen liittyisi moninaisia käytännön haasteita, jotka paikan päällä voisivat saada rehdisti nimen ongelma tai vaikeus. Ne voisivat turhan takia raastaa kärsimättömien ummikoiden sietokykyä.

Vuokratessaan Kiinasta asunnon on ilmoittauduttava Kiinan paikalliselle poliisille. Olisi löydettävä jingcha = poliisi. Näen jo itseni virastolabyrintin loppumattomien luukkujen viidakossa. Ovelta kajauttaisin innokkaasti "Ni hao teille kaikille tasapuolisesti!" Vertailisin luukkujen merkkejä sanakirjan kiinalaiseen "vuokralainen" merkkiin. Luukulla ehkä käsiteltäisiin vuokralaisohjeistukseen liittyviä poliisiasioita. Sen merkin alta voisi löytyä joku, joka sitten katselisi, kun piirtelen paperilapulle ensin talon kuvan, sitten kaksi tikku-ukkoa, jotka asettuvan talon huoneiston vuoteille ja sen perään monta kysymysmerkkiä, viittelisin meitä kahta ja hokisin Lijiang kolme sormea pystyssä merkiksi kolmen kuukauden oleskelusta. Kasvoilleni asettuisi odottava hymy. Saisin vastaukseksi yhtä valloittavan hymyn, johon naapuriluukkujenkin työntekijät yhtyisivät. He veisivät käden kohteliaasti huulilleen ja pyrskäyttäisivät pienet naurut.

Lijiangissa asuu onneksi vähemmistökulttuurikansa naxit, joka on matriarkaalinen kulttuuri. Heidän kirjoitettu kielensä koostuu tällaisesta paljon puhuvasta kuvamerkkikirjoituksesta.Viime matkalta hankinkin jo pari pientä käsikirjaa. Toisessa on valmiita sanontoja. Poliisiasemalla tuskin auttasi kirjan piirrossarja, joka kuvaa sanontaa:

A mother is proud of her daughter´s beauty,
A father is proud of his son´n bravery.

Äitinä kyllä olen yhtä ylpeä tyttärieni kauneudesta kuin poikani urheudesta. Poika tosin oli poikkeuksellisen rohkea, kun meni Kiinaan asti rakkautensa perään, ajattelisin poliisin toimia odotellessa. Luukun takaa luultavasti otettaisiin innostuneesti käsikirjani luukun toiselle puolelle ja osotettaisiin kannustavasti sivun 81 kuvamerkkien sarjaa:

May there be a good road when you set out,
May there be a big bridge when you cross the river.

Luultavasti puhuisimme volyymia lisäten suomea, englantia ja elekieltä ilman, että asiamme välttämättä etenisi. Odottava hymy kääntyisi jännittyneeksi vakavuudeksi ja vääntyisi lopulta pettymykseksi.

Jos meitä lykästäisi, saisimme eteemme ison nipun kaavakkeita, jossa olisi kiinaksi otsakkeet tarvittaville tiedoille. Arvaillen sijoittelisimme niille nimiämme, henkilötunnuksia ja kotiosoitteita. Virkailija ottaisi ne vastaan, tutkisi ne pää kallella vakavoituneena ja tarttusi meitä topakasti peukaloista. Peukalot painettaisiin kiinanpunaiselle leimasinmustetyynylle ja sitten kaavakkeiden alle. Nauraisimme yhdessä, nyökyttelisimme, hokisimme shi- shi = yes-yes! Saisimme viittauksen siirtyä yhden lipun kanssa parin luukun päähän zuo = left! Asiat alkaisivat luistaa vauhdilla. Uudella luukulla maksaisimme joitakin yaneja ja virkailija tarkastaisi passimme, viisumimme ja napakasti leimaisi paperimme. Hän nyökkäisi ja pitkän puheen viimeinen sana olisi ming tian = tomorrow. Toistaisimme hitaasti ming tian... Vaativat kätemme ojentuisivat luukusta kohti passejamme viisumeineen. Ne laittaisimme visusti talteen. Nostaisimme musteesta punertavat peukut pystyyn ja huikkaisimme xiexie - ming tian! Thank you - tomorrow!

Ulkona pieni hiki kainaloissa istahtaisimme solisevan kanavan riippujalavan katveeseen. Joisimme kiirettömästi vihreää teetä huomista odotellen.

Reaaliajassa vielä Suomessa selaamme internetin Lijiangin hotellitarjontaa ja pyydämme suuntaa antavia tarjouksia muutamilta yrittäjiltä. Missäköhän Lijiangissa ensimmäisenä yönä pääni tyynylle kallistan?