Sanakirjat 

Kiperä kieli

Lijiangin asunnon hankinta on jätetty aasialaisten kieli- ja kulttuuritaitoisten käsiin. Miniämme Zhai Yang ja hänen äitinsä Liping ovat kehottaneet meitä jättämään asia heidän huolekseen nyt kun reunaehdot on määritelty.

Noin kymmenen vuotta sitten ostin kalligrafiaopettajani näyttelystä huoneentaulun. Siinä on kiinalainen sananlasku: ”Olkimaja, jossa nauretaan on enemmän arvoinen kuin palatsi, jossa itketään.” Olen pitänyt upeana kiinalaista tapaa ilmaista tämä ihmissuhteita korostava ja materiamammonaa väheksyvä periaate. Nyt olemme kuitenkin hakeutumassa ”olkimajasta” hotelliasumiseen. Arvelen kuitenkin, että hotelliasunnossamme raikuu varmemmin nauru kuin asunnossa, jossa olemme kielitaidottomina ymmällä, kun vesi ei juokse ja WC ei vedä ja arvomme kumpi lähtee asiaa selvittelemään.

Eilen saapui odotettu matkakumppanimme. Se liittyi seuraamme Amerikan mantereelta. Se on parisuhteemme kolmas pyörä kolmen kuukauden ajan. Se tuskin tulee kiristämään keskinäistä suhdettamme. Päinvastoin. Se saattaa pelastaa meidän kinkkisistä tilanteista ja saa luultavimmin muidenkin kuin meidän naurun raikumaan. Se herättänee kyllä yleistä mielenkiintoa matkallamme enemmän kuin me konsanaan. Se on kiinaa puhuva sanakirja!

Eilisillasta asti on olohuoneessamme lausunut repliikkejään tämä kiinalainen kumppanimme. Se puhuu kiinalaisen kohteliaasti vain mitä me kehotamme sitä sanomaan. Lähestymme sitä kohteliaan kunnioittavasti. Olemme päässeet small talkin tasolle. Tänä aamuna se teki päivän avauksen: ”Kaunis ilma tänään”. Pessimistinä heitin vastakommentin: ”Entä jos sataa?” Kotvan kuluttua se vastasi varsin rytmikkäästi: ” Jin tian xiaya”. Osmo halusi varmistaa, että puhuva lompakon kokoinen, hopeakylkinen kumppanimme puhuu totta. Kohta istuimme aamukahvilla ja Osmolla oli vasemmassa kädessä perinteinen sanakirja ja oikeassa kädessä tämä puhuva versio. Asia tuli todistetuksi. Kumppanimme sanoi turhia sanoja välttäen: ” Tänään sade”. Näin helppoa se on. Vai onko?

Tänään on perjantai ja meillä molemmilla lomapäivä. Luterilaista perinnettä noudattaen kömmimme kuitenkin ylös klo 6.30 kuten työaamuinakin. Kahvinkeittimen äärellä annoimme aamuhalauksen. Kysyin, että miten niin VAI NIIN, koska olin kuullut Osmon näin toteavan. Hän katsoi minua pitkään ja totesi juuri antaneen merkittävän kiinankielisen rakkauden tunnustuksen: wo ai ni – rakastan Sinua! Tätähän olimme kuulleet poikammekin kiinaksi toistavan morsiamelleen runsaat kaksi vuotta sitten, kun hän paikallisen yleisön edessä tavoitteli puheeseensa oikeaa intonaatiota saadakseen Zhai Yangin vaimokseen.

Nyt meillä on kädet täynnä luettavia ja puhuvia sanakirjoja. Seuraava vaihe kommunikaatiokoulussa lienee keskittyä kuulemaan ja sen jälkeen ymmärtämään mitä kiinalainen vastaa. Puuttuu siis kolmas käsi ja puhetta tulkitseva sanakirja. Tätä neljättä pyörää matkamme vaivattomaksi sujumiseksi tuskin miltään mantereelta vielä löytyy.

Kiinassa pahinta mitä voit tehdä on osoittaa hikeentymisesi ja kärsivällisyytesi pettävän. Se on täydellinen kasvojen menetys. On syytä noudattaa ohjetta: kun kiinalainen tinkimättä toistaa mei yuo = no, vedä syvään henkeä ja ole kärsivällinen!