Ruokakultturia

Kiinassa on ruokittavana 1.3 miljardia suuta, joka on siis lähes kolmesataakertainen määrä suomalaisiin verrattuna. Terävästi onkin sanottu, että jaettaessa mikä tahansa luku 1.3 miljardilla saadaan varsin pieni luku. Muonaa tarvitaan paljon. Kansan ruokaloissa kalusteet ovat päiväkoti kokoa. Luulisi sen lisäävän vaatteiden likaantumista, kun suu on kaukana kiposta. Meillä ainakin on housut jatkuvalla syötöllä pesulassa, kun keittoa roiskuu syliin. Ruokaliinoja tai serviettejä saa varsin satunnaisesti.

Jos pelkkä päivän riisiannos olisi kaksi desilitraa/ kiinalainen, tarvitaan päivittäin 260 miljoonaa litraa riisiä. Riisiä myydäänkin isommissa erissä kuin Pirkka- tai Uncle Bens riisipaketit. Sitä kauhotaan suoraan säkeistä markkinoilla.

Oheisissa kuvissa näkyvät paikalliset erityistuoteet. Baba-leipä on siis vähän lehtitaikinan tapaista. Chicken-Pea Jelly taas "tekeytyy" auringossa erilaisissa kipoissa. Ne paisteaan palasina grillissä. Kuukausi on mennyt ja vielä ei ole himo tai ylittämätön nälkä iskenyt, että olisin edes palaa maistanut.

Tässä vaiheessa, kun kohta siirrytään koto-Suomessa aurinkoisissa olosuhteissa Vapun viettoon, toivotan kaikille jo kuukauden ajan matkassani kulkeneille mm. Valpurille, Katariinalle, Samulille, Yangille, Riitalle, Leenalle, Helinälle, Ritvalle, Mialle, Björnille, Liisalle, Ilmille, Kakelle, Leena-Maijalle, Iso-Timpalle ja kaikille niille, joista en ole kuullut, oikein rattoisaa kevään vastaan ottamista!

Matti Vanhasen olen nähnyt saavan julkisen suukon vain pieneltä kiinalaistytöltä, kuten tekin varmaan TV:ssä.