Sateet tulivat

Prahalainen kahvila














Lijiangissa sanotaan, että sade tuo talven. Näin todella on. Nyt on kaksi päivää satanut ja lämpötila putosi yli 20 asteesta alle 10 asteeseen. Kaupungin kujille pujahti alakuloinen hämärä, märkien kivien kiilto ja autius. Tuli lämpöiseen huopaan kääriytymisen ikävä. Sadepisarat rikkovat punaisten lyhtyjen ja siltojen kuvajaiset kanavissa. Vedin jalkaani välihousut ja Vienon tekemät villasukat.

Sain päätökseen Juhani Känkäsen taitelija Toivo Päählön hulvatonta elämää ja tinkimätöntä taiteilijaintohimoa kuvaavan kirjan ”Toivon mukaan”. Mainio lukukokemus! Miettiessäni kauniin kirjoitukseni ensimmäisiä viivoja ja vetojani on pakko lainata ja yhtyä taitelija Päählön nerokkaaseen viivan analyysiin: ”Rentous ja luontevuus kärsivät liiallisesta työstämisestä, viiva muuttuu kuin huomaamatta kankeaksi, aihe jäykistyy patsaaksi. Liike ja eloisuus katoavat.”

Päählön tapaan kiteyttäisin kalligrafian noviisin tunnelman viivan äärellä: siihen tulee aloittelijalla aivan liian helposti saksalaista ankaruutta ja kylmyyttä, joka tuntuu häviävän tipotiehen, kun näkee mestarin siveltimen rytmikkään tanssin, paksun tussin ohenevan, viivan kasvavan ja ohenevan... Viivat muotoutuvat täydellisiksi mutta säilyttävät ”luontonsa” ja ilmeikkyytensä. Onpahan tavoite, mitä kohti pyrkiä hiipivin askelin, tiikerin loikat unohtaen.

Sateiden tultua olen viettänyt aikaa prahalaisessa kiireettömyyden kahvilassa. Tänään lueskelin jasmiiniteen äärellä parisen tuntia Eckhart Tollen kirjaa ”Läsnäolon voima.” Kirja on minusta kiehtova maailmassa olemisen pohdiskeluteos. Kirjassa etsitään olemisen iloa, pyritään eroon menneeseen takertumisesta ja tulevan suunnittelussa elämisestä. ”Mitään ei koskaan tapahtunut menneisyydessä. Se tapahtui läsnä olevassa hetkessä.” Ainoa, mikä on totta on tämä hetki. Lienee onnellista antautua olevassa olevalle ja tehdä tästä hetkestä elämänsä polttopiste. Kirjoittaja vertaakin uutta asennetta: ”se on kuin opettaisi kalan lentämään!”

Zenmestarin sanoin hyviä kysymyksiä ovat: ”Mitä tänä hetkenä puuttuu?” ja ”Ellei nyt, niin koska?”

Ilta kääntyy yöksi. Iltapäivällä pilvet alkoivat repeillä, sade taukosi, sateenvarjot sulkeutuivat ja aurinko muistutti lämmöllään. Aamulla odottaa lähtö Tiikerin loikan rotkon pohjalle. Koska en ole vielä kala, joka olisi oppinut lentämään, toivon, että sadeveden tuoma polun liukkaus olisi haihtunut ennen vaellustani.

Saunassa

Onnittelut äidille!



Sadetihkuisen ja koleahkon äitienpäivän kunniaksi päätin mennä saunomaan. Olimme aiemmin kysyneet hotellin saunaosastolta, pannaanko sauna lämpiämään tilauksen mukaan. Saunan voi tilata mutta sitä ei lämmitetä etukäteen(?) Ok. Sauna oli tilattu kello 16. Saunan yhteydessä saa monenlaisia hierontoja ym. palveluja, joiden sisältö jää lukijan arvailun ja mielikuvituksen varaan kuten "protektiivinen gynekologinen käsittely". Kyselin perinteistä, muinaista kiinalaista hierontaa. Hieroja olisi ollut mies. Päätin luopua aikeesta. Saavuin saunalle ja sai jalkoihin muovitohvelit ja käteen pyyhkeen. Naisavustaja kävi avaamassa suihkun. Piipahdin saunahuoneessa. Nurkassa seisoi suomalainen Sawo-kiuas kivet kylminä. Olin vääntämässä kiuasta päälle, kun avustaja tuli paikalle ja ohjasi minut viereiseen steriilin valkoiseen lasiovelliseen ja muovituoliseen koppiin.

Hytisin kopissa märkänä tovin ja hain pyyhkeen lämmikkeeksi. Kotvan kuluttua alkoi kaappiin pukata lämmintä höyryä. Istui ja nautin turkkilaisesta saunasta. Huone täyttyi pumpulimaisen hellivästä lämpimästä vesihöyrystä. Kipaisin saunaan. Mittari näytti 30 astetta. Palasin höyrykaappiin. Odottelin... Sawo-kiuas tiristi parastaan. Kun lämpöä oli nelisenkymmentä astetta, nainen tuli heittämään löylyä. Kivet sihisivät pitkään ja sinnikkäästi. Istuin lauteella ja odottelin mittarin pääsyä 50 asteeseen. Päätin luovuttaa. Saunoahan saa Suomessakin.