Kaikkien kameliapuiden äiti

Kameliapuun oksistoa





Lähteen pyhää kirkasta vettä






Luostarin silkkiä ja rukousmyllyjä












Tänään teimme muutaman tunnin retken lähimaaston luostariin, jonka puutarhassa kasvaa 500 vuotta vanha tuhansien kukkien kameliapuu, kameliapuiden kuningas. Puu on syntynyt kahdesta 500 vuotta sitten istutetusta kameliapuun taimesta. Taimet ovat kietoutuneet niin merkillisellä tavalla toisiinsa, että on mahdoton tietää mikä oksa kuuluu millekin puulle. Puu kukkii ja kukoistaa alkuvuodesta kolmen kuukauden ajan ja tuottaa noin 20- 30 000 kukkaa. Vain kukkien erilainen väri ja muoto kertovat sen kukoistavan kahden yksilöllisen puun liiton seurauksena.

Merkillisen kahden puun tiiviin liiton takia puuta pidetään harmonisen ja elinikäisen avioliiton symbolina. Tietysti kuvautimme itsemme puun juurella kesäkuun alussa lähestyvän 35- vuotisen avioliittomme juhlapäivän kunniaksi.

Retkellä kohtasimme myös 800 vuotta vanhan vaahteran, jonka alta pulppuaa elämän pyhän veden lähde. Lähteestä saa alkunsa Lijiangin kaupungin kristallin kirkas vesi. Ihmiset joivat pyhää vettä. Jätin juoman väliin peläten, että veden pyhyys saattaisi olla liian hyvää eurooppalaiselle suolistoni bakteerikannalle.

Sairaanhoidon paineet

Terveyskasvatusjuliste vauvan hoidosta ja vuorovaikutuksesta



Olipa kotoista saada Heljältä kotisairaalasta kommentoiva tervehdys! Lämpöinen ja valoisa tuulahdus – kiitos siitä. Mukava kuulla, että olet ”matkakumppaninani”. Lienetkö nyt hoitamassa hommiani? Toivottavasti et oman työsi ohella. Olette kehitelleet geriatrisen keskuksen toimintaa kevätseminaarissa. Helsingin Sanomat uutisoi näyttävästi Espoon ja Puolarmetsän sairaalan hoitajapulasta. Tieto ei mielestä sinänsä ole kyllä uutinen. Ongelmat ( anteeksi haasteet) lienevät kesän kynnyksellä taas korostuneet. Miten lie kehittämishankkeiden laita, kun kivijalka horjuu kroonisesti. Terveiseni kaikille kotisairaalaan ja kollegoille geriatriseen keskukseen.

Heljän mainitsema tietokonevastaisuuteni on suhteellinen käsite. Kun on kova motivaatio kirjoittaa matkapäiväkirjaa ainutkertaisesta vuorotteluvapaakokemuksesta tilanne on vähän toinen, kun matkalaskun teko... Lieneekö taas uusi versio käytössä ;-) Toisaalta minulla on tietotekniikan tukihenkilö matkakumppaninani. Paljon on hänen ansiotaan, että blogini ylipäätään ilmestyy. Musta tietotekniikan osaamisen mentävä aukko päässäni ei ole kirkastunut!

Täällä tuli TV- uutisissa Shanghain sairaanhoitajapulasta. Samat ovat ongelmat täälläkin. Haastateltu nuori sairaanhoitaja sanoi lähtevänsä heti muihin hommiin, jos sopiva tarjoutuu. Työ on raskasta, mitoitukset eivät vastaa tarpeita, jos jotakin rutiinista poikkeavaa tapahtuu. Sairaanhoitajan kuukausipalkka on 200 euroa.

Olen kurkkinut ohi kulkiessani pienten ”terveysasemien” kadulle aukeavista ovista. Ihmetystä on aiheuttanut se, että aina kaikki potilaat ikään katsomatta ovat tiputuksessa istuen tai makuulla, vaikka eivät vaikuta kovin voipuneilta tai vakavasti sairailta. Sainkin lastenkodin Riitalta kuulla, että täällä on sellainen pinttymä, että kaikki imeväiset ja lapset mukaan lukien pannaan kättelyssä vaivaan katsomatta suonen sisäiseen tiputukseen tai pistetään piikki kannikkaan. Se lienee kiinalaisten käsitys tehokkaasta, ”länsimaisesta” lääketieteestä.

Kun kiinalainen joutuu tai hänellä on varaa sairaalahoitoon, seuraa omainen mukana hoitamaan hänen perustarpeitaan. Omainen huolehtii mm. pesuista ja ruuasta. Sairaala antaa vain hoidon. Hoitotoimenpiteissä käytetään kertakäyttöneuloja ja noudatetaan hyvää aseptiikkaa. Sairaaloiden muu hygieniataso onkin sitten ihan muuta. Sairas lapsi voidaan pissattaa sängyn viereen lattialle...Täällä ongelmana taitavat sairaalassa olla ihan tavalliset ”lantalan” pöpöt, MRSA:sta en ole kuullut mitään. Lintuinfluenssa näyttää uinuvat jossain muualla, koska markkinoilla myydään häkeissä tepastelevia kanoja, ankkoja ja pupujakin.

Potut pottuina vai kiinalaisittain

Eilen illalla päätimme etsiä taas uuden ruokapaikan. Se löytyikin vanhan kaupungin uudemmasta eteläisestä osasta. Pääsimme ravintolaan ja saimme tilauksen sisään, kun alkoi raivoisa ukkospuuska, joka pimensi koko tienoon. Illallisesta tuli todellinen kynttiläillallinen.

Tilasimme muun muassa Yunnanin teeperunoita. Kuten aiemmin olen kertonut tee elää kaikessa mukana. Teen ja perunan yhdistäminen kuulosti ennakkoluulottomalta ja mielenkiintoiselta. Perunat olivat mainion maukkaita. Ne olivat kuin kuutioidut paistetut perunat, joita oli maustettu ainakin seesamin siemenillä. Arvelen, että perunat oli keitetty teessä, josta imeytyi oma erityismakunsa perunaan.

Ruokalaji lienee keksitty kuten tee ja silkki Kiinassa. Jonkun keisarinnan teekuppiin on vierähtänyt puutarhassa satakielen laulaessa varhaisperuna, joka kuumassa vedessä muhiessaan on osoittautunut oivalliseksi ruokalajiksi, kun keisarinnaa on alkanut hiukoa. Minkä dynastian aikainen keksintö teeperuna on, jäi epäselväksi. Innostuin heti ajatuksesta kokeilla kotiin palattua perunoiden keittämistä teessä. Vanha sanontahan lupaa, että joka keitetyn paistaa, se makian maistaa. Näin lienee teeperunoidenkin laita.