sunnuntaina, huhtikuuta 09, 2006

Tarkkailijan havaintoja ja kokemuksia

Ruoka:

Ruoka on hyvää, se on halpaa ja sitä on riittävästi. Emme ole vielä oppineet tilaamaan kahden hengen annosta. Eilen illalla otimme taas muun ruuan ohella molemmille omanlaisensa keiton. Pöytään tuotiin taikinakulhollinen keittoa molemmille. Kananmuna on tärkeä proteiinin lähde kaikissa olomuodoissa. Suosikkini on muna-tomaatti keitto. Onneksi Kiinassa ei tarvitse syödä lautasta tai kuppia tyhjäksi. Jos nuolee kaiken tarjolle laitetun, se on jopa merkki siitä, että ruokaa ei ollut riittävästi,.

Kahden hengen illallinen, johon kuului pihvilihaa osterikastikkeessa, porsasta vihannesten kera, munariisiä, kaksi keittoa, vihreää teetä ja pullollinen olutta maksoi paikallista rahaa 122, joka euroina on n. 13 euroa eli alle 7 euroa/ruokailija. Ravintoja sijaitsi keskeisellä paikalla Lijiangin vanhan kaupungin kanavan rannalla. Ravintolapöydästä saattoi katsella kultakalojen uiskentelua vastavirtaan.

Olen ollut käsityksessä, että kiinalaiset eivät juuri käytä maitotuotteita. Yllätyksekseni täällä kuitenkin ”isot” miehet juovat laseittain maitoa aamiaisen yhteydessä.

Kieli:

Ummikko mikä ummikko! Kiinan kieltä en tule oppimaan. Se ei ole asennekysymys. Viikon oleilun jälkeen en osaa ilmeisesti ääntää edes cha=tee sanaa oikein, koska sen tilaaminen herättää lähinnä kummastuneen ilmeen. Ainoa uusi oppimani ilmaus on ”saisinko laskun” = maidan. Se saa tarjoilijan ottamaan juoksuaskelia.

Parhaiten pärjään kansainvälisellä elekielellä. Eilen ostimme vihannestorilta omenia. Kaupanteon ajan istuin vanhuksen vieressä. Hän viittoili minut viereensä. Samassa olimmekin jo vilkkaassa vuorovaikutuksessa. Hän kertoi asioistaan kiinaksi ja minä suomeksi. Annoimme vuorotellen toisillemme puheenvuoron. Hymyilimme lämpimästi ja välillä nyökkäsimme yhteisymmärryksen merkiksi.

Hotellimme vastaanotossa osa virkailijoista puhuu varsin hyvin englantia. Tänään kävimme valittamassa, että huoneessamme on yöllä vähän kylmä ja lämmitys ei toimi. Kutsuttiin kielimies paikalle. Hän ymmärsi, että meillä on ongelma. Sanat warm ja cold olivat kuitenkin vähän hakusessa. Aloin imitoida kylmän kourissa hytisevää ihmistä ja heti syttyi oivallus miehen päässä. Hän hymyili vapautuneen valloittavasti ja muutaman minuutin kuluttua asuntomme nurkassa alkoi hurista lisälämmitin.

Terveys:

Muun maailman tukehtuessa omiin läskeihinsä Kiinassa ei ylipainoisuuden ongelmaa näy. Täällä ei pyöri TV:ssä ”Suurin pudottaja”- ohjelmaa. Ainoa syy ei voi olla ankara ruumiillinen työ. Ruokavalio on yksinkertaisesti sellainen mitä muualla koko ajan suositellaan. Vihanneksia, sieniä ja juureksia syödään säkkikaupalla, hedelmiä näkee paljon, puurot ja vellit keitetään veteen. Ruuan makua ei ”pyöristetä” kermalla ja voilla. Teessä, jota juodaan koko ajan, myös aterioilla, on kaloreita nolla.
Toki hyötyliikuntaa saavat täällä monet. Polkupyörä on mitä oivallisin kuljetusväline: tänään vastaan pyöräili mies, jolla oli pyörän tarakalla parivuode paksuine patjoineen, seuraavassa kadunkulmassa vietiin polkupyörällä lasivitriinikaappia jne.

Suosittelisinkin amerikkalaisille laihdutusohjelmaa nimeltä ”Kiina-ilmiö”. Ensi vaiheessa laitettaisiin heille syömäpuikot kauniisti käteen. Olen vakuuttunut, että puikoilla syöminen edistää terveyttä. Puikoilla syödessä ehtii kokea kylläisyyden tulon aterioinnin aikana. Kyllä kunnon kiinalainen kauhoo puikoilla kupin reunasta riisiä ja nuudeleita kovalla vauhdilla ja avittaa asiaa ryystämällä mutta ruuan laatu rasvan puuttuessa ei kasvata makkaroita vyötärölle.

Jos lihavuuden aiheuttamat taudit eivät vie kiinalaisia miehiä hautaan, sen tekee tupakka! Lähes joka miehen suupielessä roikkuu tupakka. Kaikkialla tupakoidaan aamusta iltaan, työssä ja tauoilla, sisällä ja ulkona.

Ostin tänään pashmina- huivia. Tinkiminen onnistui vain osittain, jäin euron päähän tavoitteesta. Kauppiasmies esitti säälittävästi miten hän tarvitsee rahaa ruokaan ja tupakkaan. Silloin meissä virisi terveyskasvattajahenki! Puhuva kielenkääntäjäkoneemme, siis kolmas pyörä matkassamme, ilmoitti ja näytti viiveettä miehelle, että tupakka vaarantaa terveytesi tai suorastaan tappaa. Siinä vaiheessa kauppiaan vaimokin liittyi seuraamme ja oli heti tekstin luettuaan ja kuultuaan leirissämme sormi toruvasti pystyssä. Hän koputti miehensä kovaa kalloa ja puisteli päätään. Kauppias puolestaan päästi ilmoille rehevät naurut ja sai ehdottamansa summan huiveistani. Poistuttuamme hän taisi vetää autuaalliset sauhut onnistuneen kaupan kunniaksi.

Reilun viikon aikana en ole törmännyt yhteenkään humalaiseen. Nuoria vaeltaa iltaisin paljon kaduilla. Yhtään kaljapulloa tai mäyräkoiraa en ole nähnyt. Eilisiltainenkin hillitön ilonpito vaikutti varsin kuivalta eli viinattomalta mutta ei yhtään teeskentelyltä. Ilo ja riemu olivat käsin kosketeltavissa. Yhdenkään kännykän pirinä tai tekstiviestin signaali ei ylittänyt riemun ääniä.

Nenän puuterointi:

Kuten aiemmin kerroin WC-kulttuuri on vetänyt jättiläisen askeleen. Nyt en enää poistu seurasta puuteroimaan nenääni vaan mainitsen pistäytyväni vilkaisemaan mitä kulttuuri- tai dokumenttiohjelmaa TV tarjoaa.

Virta toiveita vie

Villiä menoa vanhassa kaupungissa