Lapsen koti

Vierailimme tänään Lijiangissa orpolasten Verenpisaran perhekodissa. Paikka on koti, jossa on kolme työntekijää ja kahdeksan orpolasta, kuusi tyttöä ja kaksi poikaa. Lapsista vanhin käy ammattikoulua ja nuorinkin on 11-vuotias. Lapset ovat varttuneet jo kuudetta vuotta tässä erittäin kodikkaassa, lämminhenkisessä ja tasokkaassa kodissa Verenpisarakujan varrella. Kodin toiminnan on käynnistänyt suomalainen Arja ja nyt siellä pääasiallista vastuuta kantaa suomalainen Anneli. Hän oli käyntimme aikana käymässä Suomessa.


Perhekodissa eletään kuin perheessä. Lapset käyvät koulua. Neljä nuorinta piipahti ruokatunnilla kotona syömässä. Ihailtavana oli myös yhden työntekijän 4 kuukauden ikäinen tyttövauva. Käynnistä jäi vaikutelma, että kodissa oli kaikki kohdallaan. Lapsilla tuntui olevan taustalla niin rankkoja kokemuksia, että ulkopuolisen näkökulmasta tuntuu heidän kohdaltaan lottovoitolta varttua perhekodissa. Tosin miehen mallia pojille ei tässä kodissa ollut.

Viisaasti on sanottu, että lapsen todellinen koti on hänen vanhempiensa välinen ihmissuhde. Kodin ilmapiiri on siis tärkein hyvän kasvualustan turvaaja lapselle. Amerikassakin on paikoin palattu perheen yhteiseen ateriointiin sen sijaan, että kukin ottaa oman pitsansa tai hampurilaisensa mikrosta ja syö sen omassa huoneessaan oman telkkarin ääressä. Yhteisen aterioinnin on jo todettu parantaneen perheen ihmissuhteita. Yhä useamman kodin ikkunasta tulisi raikua 50-luvulla Suomessa varttuneille tuttu äidin tai isän ”syömään!”-huuto.
Tyttöjen huone












Pehmolelut ja tohvelit